Kukkia ja mehiläisiä ynnä muita öttiäisiä

Tänään oli jälleen sunnuntain kunniaksi todella keväistä. Aurinkoiset päivät ovat olleet harvassa, mutta joka kerta selkeästi toinen toistaan lämpimämpiä. Edellisen kirjoituksen jälkeen ovat kelit olleet lumi-räntä-vesisateisia. Keskiviikkoaamuna maa oli jälleen valkeana. Nopeastihan lumi tietenkin suli, mutta pettymykseltä se silti tuntui. Lapsetkaan eivät millään malttaisi pukea kelin mukaisesti vaan mielellään ottaisivat jo kevättakit käyttöön.

Tänään kuitenkin aurinko on houkutellut ulos ja hellinyt. Takapihan krookuksissa tanssivat kevään ensimmäiset nokkosperhoset ja mehiläiset ja maassa vilisti tuhatjalkainen ja hämähäkki. Pikkuruisia kastematojakin pelastin harharetkiltä takaisin kukkapenkkiin. Levitin terassin isot ruukut odottamaan kesäkukkia. Olen vielä malttanut mieleni enkä ole ostanut orvokkeja. Vappua edeltävänä viikonloppuna on varmasti niiden istuttamisen aika! Viimeistelin pensasaitojen leikkaukset ja tutkailin kukkapenkeistä pilkistäviä versoja. Akileijat, unikot ja pionit kurkistelevat jo varovasti mullasta. Tai no, muihin verrattuna unikot jo suorastaan rehottavat: versot ovat jo ainakin kymmensenttisiä. Pioneista yhtä, viime kesänä lahjaksi saatua, odottelen hiukan huolissani. Sen toivoisin selvinneen talvesta siitä huolimatta, että istutin sen vasta myöhään syksyllä.

Lenkkikauden vauhtiin saamisen kannalta olisi suotavaa säiden jatkuvan näin. Pahaa kuitenkin pelkään, sillä tulevalle viikolle on luvattu jälleen sateista.

Uusi kevät

Joka kevät riemu on yhtä suuri, kun ensimmäiset talvea uhmaavat lumikellot näyttäytyvät. Tänä vuonna ne olivatkin todella rohkeita, sillä versot kasvoivat aronian juurella aivan eheän hangen läpi hiukan maaliskuun puolenvälin jälkeen.

Kevät on tehnyt tuloaan hitaasti: vaikka ensimmäiset leskenlehdet näyttäytyivät takapihan rinteessä maaliskuun viimeisinä päivinä, lunta on riittänyt, sillä talvi näytti voimansa ja 2.4. lunta satoi Pirkanmaalla vuorokauden aikana 30 senttiä. Sankka pyry peitti alleen jo kukkimaan ryhtyneet kevätkurjenmiekat ja pikku krookukset.

 

Vilustuneet kurjenmiekat eivät täysin toipuneet koettelemuksestaan ja marjapensaan alle kylmettyneet krookukset kokivat lumen sulettua karun kohtalon: rusakko napsi kaikki valoa kohti kurkottelevat kukkaset. Kukkapenkissä myyrät ovat tehneet niin ikään tuhojaan ja popsineet poskeensa osan uusista vihreistä versoista huolimatta tervantuoksuisista karkoteliemistä ja kukkapenkkiin levitetystä pippurista.

Tänään, 15.4., oli ensimmäinen todellinen kevätpäivä. Aurinko lämmitti ja kuivatti takapihan niin, että innostuin jo tytär apunani haravoimaan takapihan ja rinteen, leikkaamaan aronia-aitoja sekä siistimään kukkapenkit. Kevätlannoite odottaa vielä varastossa ja kalkkia pitäisi muistaa ostaa. Pitäisi keksiä lisää keinoja taisteluun myyriä ja jäniksiä vastaan. Monenlaisia versoja alkaa maasta jo puskea näkyville. Olisi sääli, jos ne katoaisivat kutsumattomien vieraiden ahneisiin pikku suihin.

Kukkapenkistä löytyi pikku kotiloita. Enimmäkseen kuoret olivat tyhjiä, mutta yhdestä löytyi asukaskin. Tytär vei sen sisälle aikeinaan ottaa se lemmikiksi. Se sai nimekseen Marilyn Monroe. Lämpimässä Marilyn-kotilo virkistyi nopeasti ja lähti hämmästyttävällä vauhdilla tutkimusmatkalle. Lemmikiksiottoaikeista luovuttiin kuitenkin ja Marilyn palautettiin ulos villiin luontoon.

Vuosi sitten keväällä keittiön ikkunalla ilahduttaneet ruukkukrookukset nousivat ulkona perennapenkin reunassa auringon voimasta kauniiseen loistoon.

Perennapenkissä muhii yllätyksiä. Pistelin sinne taas syksyllä monenlaisia sipuleita. Pienten scillojen keskeltä nousee kahdesta kohdasta jotain jykevämpää. Hetken mietittyäni arvelin niiden olevan ehkä hyasintteja. Kunpa ne vain säästyisivät myyriltä kukkiviksi asti!