Kaamosvalot asettelin kuitenkin pensasaitojen päälle valaisemaan nopeasti pimeneviä iltoja. Niistä tosin tulee mieleen oikeassa oleminen. Siihen olen törmännyt monesti tämän syksyn aikana. Ihmetellen olen kuunnellut tuttavia, jotka esittävät mielipiteensä ehdottomalla varmuudella. Minä olen tätä mieltä, näin se menee. Itsestäni tuntuu, että en ole oikein mistään enää ehdottoman varma. Tai jos olen, saattaa osoittautua, että olinkin väärässä, joten viisainta on antaa aina mahdollisuus myös toisenlaisille näkökulmille. Kaamosvalot ovat esimerkki siitä. Olen kuullut ehdottomia mielipiteitä siitä, kuinka mitään ylimääräisiä valoja ei missään tapauksessä pidä laitella näkyviin ennen adventtia, koska ne ovat nimenomaan jouluvaloja. Piste. Enpä voi väittää vastaan. Jouluvalojapa voivat hyvinkin olla. Tai kaamosvaloja. Tai talvivaloja. Olivat mitä olivat, kyllä minua ilahduttaa sopiva valojen tuike jo marraskuussa. Olen saattanut omani ripustaa joskus lokakuunkin puolella. Ja ilahduttavat, jos eivät ole liian runsaita, liian kirkkaita, välkkyviä. Ja liian raja on tietysti häilyvä.
Syysloma oli syksyn kohokohta (olenko siis niitä, jotka elävät vain lomasta lomaan). Tein ystävättären kanssa pienen retken Tukholmaan. En ole laivamatkailun ystävä (koska Estonia, krooninen huonounisuus, kansalaisten alkoholinkulutustottumukset, tanssitaidottomuus...), joten kokeilimme lentää Tampere-Pirkkalasta Arlandaan. Kätevää! Eikä tuhottoman kallistakaan. Yhden yön reissu, perillä puolitoista päivää.
Olimme perillä tavattoman aikaisin tiistaiaamuna. Kävimme viemässä vähäiset matkatavaramme hotelliin (ihana persoonallinen ei-ketjuhotelli Lady Hamilton), kävimme aamupalalla, kävelimme kiertoteitä (koska koko Slussenin alue on valtavan suuri työmaa) kohti Fotografiska-museota, sieltä SoFoon (South of Folkungagatan, vertaa New Yorkin SoHo, South of Houston Street) Katarina-Sofia-kaupunginosaan. Valtava määrä sisustusliikkeitä, käytettyjen tavaroiden liikkeitä ja pieniä kivijalkakauppoja. Pieniä ikivanhoja puutaloja. Sää, hiukan harmaa ja pienellä sateella uhkaava, soveltui ulkoiluun. Kävimme kirjautumassa hotelliin, jatkoimme Drottningatanille, myöhäiselle lounaalle Hötorgetin kulmaan (Oi, kuinka rakastankaan Hötorgetia!), kiersimme Stureplanin kautta isoihin tavarataloihin, NK:lle ja Åhlénsille.
Keskiviikkoaamupäivän kiertelimme kuninkaanlinnan saleja ja aarrekammioita. Lounaalle ja lentokentälle menimme aivan liian aikaisin, osittain ehkä siksi, että niin usein runsaastikin varattu aika on huvennut yllättävissä liikennesählingeissä ja paluulennolle ehtiminen on ollut hermoja kiristävän tiukalla, hiuskarvan varassa.
Kiitän matkakohdetta (Tukholma tulee varmasti aina olemaan yksi suosikkikaupungeistani), erinomaista matkaseuraa ja hyvää säätä (olenkohan koskaan aiemmin ollut Tukholmassa syksyllä) ja mahdollisuutta verrytellä ruotsintaitoani, mukavaa majapaikkaa; moitin huonon unen aiheuttamaa väsymystä ja ehkä hiukan liikaa shoppailuun keskittynyttä ajankäyttöä. Toisaalta itselläni ei ollut ehdottaa parempaakaan ajankulua, joten oli avartavaa kokeilla tällä kertaa tällaista minulle hyvin poikkeuksellista kaupunkilomaformaattia.
