Huhtikuun alku

Maisa-koira sai kesäturkin. Metsäretket ovat nyt huomattavasti helpompia, kun kaikki tikut ja roskat eivät tartu turkkiin.

Aamutaivas.

Akileijat ja pionit kurkistelevat perennapenkin suojista. Ulkoilureittien varrella näkyy vuohenputkien, voikukkien ja lupiinien versoja.

Herukkapensaassa on jo isot silmut, leskenlehdet kirkastavat pientareita, ensimmäiset sinivuokot kukkivat jo jossain ja metsä on täynnä lintujen laulua.

Sadesää vuorottelee aurinkoisten päivien kanssa. Tuuli on vielä kylmä mutta suojaisilla paikoilla auringon lämmön jo tuntee.

Suojaisissa notkoissa on vielä jäätä.

Katajat on koristettu sinisin marjoin ja marjapensaan juurella kukkivat krookukset.

Maisa nauttii aurinkoisista päivistä.

Maaliskuun loppu

Kotona

Rippijuhlien jälkeen elo ja olo asettui jälleen kutakuinkin arkisiin uomiinsa. Kiirettä riittää kaikilla rintamilla: kotona riittää puuhaa, lasten harrstukset työllistävät arki-iltaisin, töissä on jatkuva hoppu ja työt kasaantuvat kassiin. Jotenkin kaikki tärkeimmät tulevat kuitenkin tehdyksi. Priorisointi on tärkeää. Välillä tunnen nahistuvani arjen puristuksessa, mutta pienet pakohetket, kirja tai vaikka juttutuokio, saavat voimat palaamaan.

Kokkolassa

Olin maaliskuun lopussa Kokkolassa koulutuksessa. Koulutuksen anti ei ollut häävi. Mieleen jäi lähinnä hippaleikit ja ohjaajan liikuttava monologi. Varsinaista sisältöä kurssilla ei ollut, sillä koulutus perustui kai ryhmän keskusteluun. Ryhmä vain ei valitettavasti innostunut keskustelemaan. Lähes kaikki osallistujat tunsivat toisensa. Oliko se jarruna työrauhaongelmista keskustelemiseen vai eikö heillä mitään siihen liittyviä ongelmia ollutkaan? Ohjaajalla ei ollut hihassaan paljoakaan sisältöä vireystilaa nostavien leikkien lisäksi. Itse osallistuin nihkeästi leikkeihin, sillä homeisessa hotellissa alkanut päänsärky vei veimat enkä ole muutenkaan leikkeihin heittäytyvää tyyppiä.

Illalla yritin pysyä poissa hotellihuoneesta ja koska sää oli upea, kävelin Kokkolan vanhan kaupungin sivuitse Suntin rantaa. Kaunis kaupunki!

Helsingissä

Heti Kokkolan jälkeen olin mukana teatterimatkalla Helsingissä. Päivällä oli ohjelmoimatonta aikaa ja päätin jälleen hyödyntää kauniin sään ulkoiluun. Kävelin ensin musiikkitalolle kevyelle lounaalle. Nautin aulakahvilan tunnelmasta. Mietin, että siinä oli jotain minua kuvaavaa, vertauskuvallista: korkea ja ilmava tila, josta näkee avarasti joka suuntaan suojaavien lasiseinien läpi; näköalapaikka, josta on ovi avoinna lähteä ulkona näkyvään maisemaan, jos niin haluaa.

Kävelin suosikkireittiäni Töölönlahden rantaa Talvipuutarhaan.

Kotipihalla

Aikainen kevät on saanut sipulikukat kurkottamaan valoon ja täyteen kukkaan jo maaliskuussa.

Rippijuhlat

Rippijuhlat olivat ja menivät hyvässä järjestyksessä. Pidimme kahdet juhlat: ensimmäiset varsinaisena rippipäivänä kummeille ja sukulaisille ja toiset viikkoa myöhemmin läheisille ystäville. Ensimmäisiin juhliin laitoin tarjolle kasvissosekeittoa ja sämpylöitä. Jälkiruokapöydässä oli täytekakkua, macaroneja, pullaa ja sen sellaista perinteistä. Sain juhliin avuksi kaksi ystävääni töistä ja kaikki sujui upeasti.

Toisiin juhliin tein vähemmän itse. Suolaisina tarjoilin lohipiirakkaa, kinkku-voileipäkakkua ja karjalanpiirakoita vihersalaatin kanssa. Makeina vaihtoehtoina oli mm. juustokakkuja.

Järjestelyt onnistuivat, saimme vieraat mahtumaan kotiimme, ruokaa ja juomaa oli riittävästi. Tunnelma oli molemmissa juhlissa mukava ja hyrisin tyytyväisyyttä, jos toki sirisin väsymyksestäkin, molempien juhlien jälkeen. Toisia juhlia himmensi vähän se, etten ollut hankkinut sinnekin keittiöapulaista.

Juhlien jälkeen tuli jostakin muistojen varastosta mieleen lause: "Happiness only real when shared." (C. MacCandless)