Syysloma oli jälleen, tavalliseen tapaansa, viikolla 42. Hengähdystauko tuli tarpeeseen. Vietimme sitä enimmäkseen kotiympäristössä. Aktiivisesti ja sitoutuneesti harrastavat teinit pitävät huolen siitä, että pitkiä irtiottoja ei tehdä kovin näppärästi. Yhtenä päivänä lähdimme kuitenkin Esikoisen ja ystäväni sekä hänen pienen 1-vuotiaan tyttärensä kanssa pääkaupungin iloja ihmettelemään.
Kävimme syömässä Sokoksen korkealla huipulla sijaitsevassa Loisteessa (mikä pettymys: palvelu oli superhidasta ja ilmeetöntä, ruoka verrattain hintavaa mutta keskinkertaista) ja kävelimme kauniissa syyssäässä Tennispalatsiin. Helsingin taidemuseossa eli HAM:ssa oli kiinalaisen taiteilijan Ai Wei Wein mielenkiintoinen ja ihmisoikeuksiin kantaa ottava näyttely.
Tennispalatsin jälkeen hajaannuimme. Ystäväni lähti päiväunikävelylle ja sopimaansa tapaamiseen, kun taas minä ja Esikoinen suuntasimme muutamaan tyttären toivomaan nuorisovaateliikkeeseen (ei mainittavia löytöjä), kahville Espalle Cafe Strindbergiin (luksusta arkeen, onnistuimme valita herkulliset leivonnaiset, hurmaavan hyväntuulinen tarjoilija) sekä Kiasmaan. Kiasmassa kiersimme pääasiassa näyttelyt Tottelemattomuuskoulu (Jani Leinonen) ja Eri mieltä - nykytaiteen toisinajattelijoita, mutta kävelimme myös läpi näyttelyn Face to face - muotokuva nyt.
Syyslomalla oli aikaa ulkoilla. Tassuttelimme läpi kaikki tutut suosikkireitit pitkän kaavan mukaan. Säät suosivat.
Kotilomailussa on varjopuolena se, että on majoittuneena aina keskeneräisellä työmaalla. Ruuanlaittoa, tiskiä, pyykkiä, epäjärjestystä... Ehdin silti myös laiskotella ja lukeakin ihan vähän.
Loman jälkeen, lyhyenkin, paluu arkeen on aina melko tyly. Erehdyin, silkasta mielenkiinnosta, lukemaan lomalla paljon työhön, enimmäkseen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistukseen liittyviä artikkeleita netistä. Jutuissa hypetetään uudistuksia ja ne aiheuttavat eriasteisia ops-ahdistusoireita. Julkisuudessa pinnalle päässeissä artikkeleissa pääosaan nousevat pulpettien hävittäjät, oppikirjojen roskikseen heittäjät ja ne, joiden mielestä koulun tulee olla joka tapalla lasten valtakunta ja aikuisten tulee olla puuttumatta siellä tapahtuvaan hurjaan oppimisen tohinaan. Tolkkua ja malttia kaivataan etenkin, kun kuntien hurjat säästöt lyövät uudistuksia korville. Monet peruskoulut ovat heikossa hapessa resurssien puolesta jo nyt. Kunnassa, jossa olen töissä, aiotaan säästää koulujen toiminnasta se valtava summa, joka kuluu isojen sisäilmavaurioisten koulujen väistötilojen vuokraan. Lapset maksavat siis huonosta rakentamisesta ja rakennusten huonosta ylläpidosta johtuvia kuluja joko terveydellään tai supistetulla opetustarjonnalla.
Syyslomaviikon jälkeisenä maanantaina katselin opehuoneen risoja työtuoleja ja mietiskelin samalla kunnan viisaiden suunnittelemia erittäin mittavia leikkauksia opetustoimeen. Toinen tuoli kuvaa uudistuvaa peruskoulua täydellisesti: peruskoulu on rikki, uuteen ei ole varaa vaan se "korjataan" kekseliäästi ja halvalla toimivan oloiseksi mutta kuitenkin toimimattomaksi. Toisesta tuolista puuttuu kokonaan selkänoja: uudistusta pitäisi viedä läpi opettamalla meille vanhoille ja luutuneille notkeita uusia temppuja, mutta pahoin pelkään, että täydennyskoulutuksen tuki jää kaikesta melskeestä ja opetushallituksen kaavailuista ja lupauksista huolimatta puuttumaan, ja jokaisen on lopulta keksittävä uudet temput yksin. Muissa kouluissa, joissa olen päässyt syksyn mittaan vierailemaan, olen nähnyt aivan upouusia tai ainakin ehjiä kalusteita. Eriarvoisuus lisääntyy kiihtyvällä tahdilla Suomen kouluissa sisällöllisesti ja monella tapaa resursseilla mitattuna.
Pari mukavaa iltaa olen syksyn mittaan ehtinyt viettää omissakin harrastuksissa. Martta-ryhmäni tarjosi kokkausillan, jossa tutustuimme erilaisiin leipäherkkuihin. Mukavassa seurassa puuhailu oli hauskaa ja lopputulokset oikein onnistuneita. Kuvissa avokadoa ja kananmunaa ruisleivällä sekä vuohenjuustoa ja viinirypälesalsaa kauraleivällä.
Kotonakin leivottiin. Tai oikeastaan lapset leipoivat. Löysin netistä herkulliselta vaikuttavan mokkapalojen ohjeen, jonka laitoin itselleni muistiin linkittämällä sen sosiaaliseen mediaan. Siellä se aiheitti keskustelua. Ihmeteltiin sitä, että ilmoitin olevani kokematon mokkapalojen leivonnassa, niin perusleivonnainen kuin se onkin, ja jaettiin omia erilaisia reseptisovelluksia ja -oivalluksia. Siitä kului vain muutama päivä, kun lapset pyöräyttivät yllättäen pellillisen - mokkapaloja!
Toinen mukava Martta-ilta kului kynttilöitä valaen. Hauskaa ja helppoa oli se, ja mukava joukko koossa jälleen.
