Kohti juhannusta ja sen ohi

Sunnuntaina 19.6. vietettiin luonnonkukkien päivää. Ja kuinka kaikki kukkikaan pelloilla ja pientareilla! Kävime iltalenkillä Maisa-koiran kanssa ja bongailimme kasveja. Ihmettelimme myös Ahlmanin ammattiopiston kyyttöjä, joista osa keskittyi häiriintymättä laiduntamiseensa, mutta muutamat tuijottelivat meitä samalla mitalla takaisin.

Koko juhannusviikon, kolmannen koulujen lomaviikon, tuskailin siivoamisen aloituksen kanssa. Eteinen, alakerran vessa ja keittiö - siis puolet alakerrasta - on siivottu. Onhan se alku sekin, mutta jo kolmantena päivänä päättämäni "vähintään huone päivässä" -periaate alkoi lipsua. Keskiviikkona tuli onneksi pakollinen katkos, kun lähdin hakemaan Esikoista lentokentältä. Lähdin matkaan jo aamulla, poikkesin Tuusulaan ja siellä ensin lounaalle Gustavelundiin, sitten Aleksis Kiven kuolinmökkiin ja Erkkolaan sekä kahville Lottamuseoon. Pyörähdin Hyrylässä katselemassa, kuinka paljon keskusta on muuttunut meidän siellä asumisemme jälkeen.

Pionit Lottamuseon pihalla.

Maisa-koira täytti 21.6. jo 4 vuotta. Teimme juhlan kunniaksi retken Härmälänsaareen. Emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Koko Härmälä on muuttunut tavattoman paljon siellä asumisemme jälkeen. Alueelle on tullut valtavan paljon kerrostaloja. Osa alueesta oli kerrostaloalueeksi jopa mukavan näköistä: vihreyttä oli jätetty talojen väliin mukavasti.

Juhannusaattona meidän oli tarkoitus lähteä Helsinkiin koko perheen voimin. Mies oli varannut hotellihuoneet ja urbaanin keskikesän juhlan ohjelma oli suunniteltu. Esikoinen kuitenkin heräsi aattoaamuna kuumeisena ja Kaksosten suureksi pettymykseksi matka peruttiin. Aatto ja juhannuspäivä kuluivat heillä kaupunkiin jääneiden ystävien seurassa, illalla grillattiin pitkän kaavan mukaan. Ehdin aattona myllertää perennapenkit, nostaa ylös talven tuhoilta säästyneet perennat ja istuttaa kuolleiden tilalle uusia. Haasteen muodosti perennapenkissä oleva kimalaispesä. Ilmeisesti, toivottavasti, en tuhonnut  sitä. Nyt on kasvimaalla palstalla kaikenlaista kasvamassa, pensasaidat leikattu ja kukkapenkit vähää vaille kitketty. Ensi viikolla on oltava viimeinkin niiden ikkunoiden vuoro. Tekosyyt työn lykkäämiselle uhkaavat nimittäin käydä jo hyvin vähiin.

Ehdimme Miehen kanssa myös käydä juhannusaattona aivan nopsakkaasti tervehtimässä ystäviä, jotka ovat ostaneet puutarhamökin läheiseltä siirtolapuutarha-alueelta. Soma punainen pieni tupa, joka on erityisesti sisältä oikein kodikas jo nyt kalustamattomanakin, eikä ulkokuorikaan kaipaa kuin sipauksen maalia. Puutarhasta ja kasvihuoneesta löytyi lukematon määrä sekä hyöty- että koristekasveja, selvästi huolella valittuja ja vaalittuja. Olen iloinen, kun huomaan, että omat haaveeni ovat myös muiden haaveita, ja ihailen muiden rohkeutta myöskin toteuttaa unelmiaan.  

 

Ilonaihe pikku pihallani on jokunen vuosi sitten lahjaksi saatu pioni Punaisen lammen kultakala, joka kukkii nyt ensimmäistä kertaa ihan oikesti. Kaunis!

Etsintäkuulutus: touhukkaan rento lomafiilis

Maisa nauttii lempeän aurinkoisista päivistä.

Jo kesäloman ensimmäisellä viikolla törmäsin tunteeseen, että montaa pitäisi saada aikaiseksi. Kuinka nopeasti päivät valuvatkaan ohi eikä niistä jää mitään, edes muistijälkeä, jäljelle. Aloitin siivoilun hetimiten Prahasta palattuani. Tai ainakin yritin alkaa. Aamupäivät kuluivat pitkälle kahvikupin ja Aamulehden parissa, päivällä oli kauppareissua ynnä muuta. Mitään siivouksen suuntaistakaan en saanut aikaiseksi. Kasvimaa tuli kuitenkin kitketyksi. Perunanvarret olivat jo nousseet pintaan.

Viikonloppuna tulin houkutelluksi mukaan Annikin runofestareille. Hieno tapahtuma. Kuuntelimme kirjailija Katja Ketun haastattelua, seurasimme runoilija Jussi Pelkosen runonperformanssia Mikko Sarvanteen ison jazzkokoonpanon Hip Companyn säestyksellä, kuuntelimme japanilaisen Yumi Fuzukin runoja kirjailijan itsensä tulkitsemana sekä amerikkalaisen Pulizer-palkitun Gregory Pardlon esitystä, jossa hän sekä lausui runojaan että kertoi niiden taustoista Hot Heros -yhtyeen säestämänä. Ystävättäreni sai metsästettyä sekä Katja Ketun että Yumi Fuzukin omistuskirjoitukset ostamiinsa kirjoihin. 

Viikonloppuna lähdimme käymään Alajärvellä Esikoisen kanssa. Hänen kummitätinsä, hyvä ystäväni, kunnostaa siellä kesämökkiä ja arvelimme voivamme olla siellä vähän avuksi. Ehkä ihan vähän olimmekin. Kuulumisten vaihto oli kuitenkin ehkä työntekoa tärkeämpää. Saimme siivottua lattianhiontapölyä mökistä, pyyhimme huonekalut ja kannoimme ne sisälle, tuumailimme ja suunnittelimme. Ihana mökki kivassa paikassa. Seuraavana päivänä kävimme taimistolla ja istutimme kesäkukkia.

Pablo-koiran malli rentoutumiselle.

Parasta kesässä ovat kukat ja rauhalliset aamut. Olen hitaasti käynnistyvä yökyöpeli ja lomalla, lyhyelläkin, vuorokausirytmi lähtee kääntyään väärille urille. Olisi hienoa olla aamunvirkku, vieläpä tehokas ja aikaansaapa sellainen, mutta sattumoisin olen aivan toisenmoista sorttia. Haaveilevainen, jahkaileva ja pitkään suunnitteleva paremmin kuin toimelias ja työhön tarttuva. Aamuisin voin vaivatta istua kaksikin tuntia lukien lehteä ja hörppien laiskana kahvia, tuskaillen tosin samalla hiljaa mielen perukoilla ajan kulua ja aikaansaamattomuuttani. Montaakaan terassiaamupalaa en ole vielä ehtinyt nautiskella. Omista raparpereista paistettu piirakka on kuitenkin jo maisteltu aamukahvin kera, siis siellä terassilla auringonpaisteella höystettynä tietenkin.

Praha

Kesäloman ensimmäisenä maanantaina 6.6.2016 hyppäsimme opettajajoukolla junaan, ajelimme sillä lentoasemalle ja lennähdimme Prahaan. Suomen kolea sää vaihtui Tsekin aurinkoiseen lämpöön. Olimme perillä illalla, majoittauduimme Ibis Praha Wenceslas Square -hotelliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Edellisestä käynnistäni oli 18 vuotta, joten minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa kaupungista, mutta onneksi joukossa oli yksi, joka osasi suunnistaa. Asettauduin siis mukavasti perässäkulkijan helppoon rooliin. Hotelliltamme oli vain lyhyt kävelymatka Wenceslas-aukiolle, jolla sijaitsevat Kansallismuseo ja siitä pääkadulle Václavské náměstílle. Löysimme kivan ruokapaikan, söimme, ihmettelimme maan tapana olevaa koko pöyseurueen yhteistä laskua, tippauskäytäntöä ja vieraita rahoja, ja palasimme hotellille.

Tanssiva talo

Tiistaiaamuna suuntasimme aamupalan jälkeen kaupunkikierrokselle. Tavoitteena oli kävellä ainakin joen varteen, Kaarlensillalle ja Vanhaan kaupunkiin. Reitti mutkitteli ensin joen rantaan lähelle Tanssivaa taloa, joka on silmiinpistävä moderni erikoisuus perinteisen kauniissa kaupungissa. Talo kuvaa Ginger Rogersia ja Fred Astairia tanssimassa. Hauska ajatus! Jatkoimme matkaa joen rantaa Manesin modernin taiteen museon ja Kansallisteatterin ohi, poikkesimme Vltavan vasemmalle rannalle Legii-siltaa pitkin. Lepuutimme jalkojamme hetken kahvila-ravintolan leppeän aurinkoisella terassilla ja jatkoimme Kampan alueen läpi kohti John Lennon -seinää ja Pyhän Nikolaoksen kirkkoa. Sinne maksoimme sisäänpääsymaksun ja ihmettelimme hetken kaunista rakennusta sisältäkin. Kirkko tuntui tutulta ja muistoja kaiveltuani totesin, että juuri siellä olimme konsertissa 18 vuotta sitten häämatkalla. Kirkossa on yhä toimivat barokkiurut, joilla jo Mozart aikoinaan soitteli.

Manes Exhibition Hall.

Kansallisteatteri vastarannan terassiravintolasta kuvattuna.

Modernia taidetta löytyi myös Kampan museon ympäristöstä.

Lounastimme Nikolaoksen kirkon kupeessa U Mecenasessa, joka mainostaa olevansa yksi Prahan vanhimmista toimivista ravintoloista. Gulassi ja olut olivat erinomaiset. Syötyämme jatkoimme vaellustamme kohti Kaarlensiltaa ja sitä pitkin joen yli Vanhaan kaupunkiin. Kaarlensilta on 516 mertiä pitkä ja 10 metriä leveä goottisilta, jota koristavat 30 pyhimyspatsaat. Molemmissa päissä on tornit, joihin pääsisi katselemaan kaupunkia. Vaikuttava rakennuskokonaisuus!

Sillan ylitettyämme tulimme Pieneltä puolelta Vanhaan kaupunkiin. Kävelimme Vanhankaupungin aukiolle, vilkaisimme pikaisesti Raatihuoneen seinässä olevaa tähtitieteellistä kelloa. Sitten olikin jo kiire hotellille valmistautumaan illan päivällisjokiristeilyyn.

Orloj, tähtitieteellinen kello

Vanhan kaupungin aukio

Kaarlensilta iltahämärissä

Päivällä nähdyt pingviinit iltavalaistuksessa.

Keskiviikkona aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja helteisenä. Aamupala oli taas erinomainen. Paikallinen erikoisuus omena oli jalostettu todella moneen muotoon. Paitsi että niitä oli tarjolla sellaisenaan ja piirakkaan leivottuna, tarjolla oli omenaa hillona, kuivattuina viipaleina ja rusinoiden kanssa mietoon sokeriliemeen valmistettuina paloina.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti aulassa erinomaisen asiantunteva oppaamme Kari Senius. Hyppäsimme pikkubussiin ja ajelimme kohti kukkuloita ja Prahan linnan aluetta. Kävelimme luostarin ja monien palatsien ja aukioiden ohi, vilkaisimme hyvin pikaisesti Pyhän Vituksen katedraaliin, söimme lounaan ja kävelimme portaat alas meitä odottavalle pikkubussille. Kierros oli nopea eikä sisältänyt tutustumista mihinkään erityisesti, mutta antoi hyvän yleissilmäyksen Linnakaupunkiin. Kulkua kävellen porraskäytävää pitkin alas hidasti hiukan se, että linnan alueella oli juuri alkamassa EU-kokous, Prague European Summit, jonne oli saapumassa poliitikkoja ja diplomaatteja eri puolilta Eurooppaa.

Keskellä oleva pikku talo on esittänyt Mozartin kotitaloa elokuvassa Amadeus.

Jäimme bussista Vanhan kaupungin liepeillä ja kiipesimme kattojen tasalle U Prince -hotellin terassiravintolaan. Hetken lepäiltyämme jatkoimme Uuteen kaupunkiin shoppailukierrokselle. Shoppailu on usein matkoklla hukkaan heitettyä aikaa. Niin nytkin, sillä en löytänyt mitään erityistä ostettavaa.

Illalla oli vuorossa perin erikoinen kapakka, kirjailija Jaroslav Hasekin kantakuppila, se Aito ja Oikea Kunnon sotamies Svejkin baari. Se oli hauska ja erikoinen paikka. Mutkaton tunnelma ja elävää musiikkiakin siellä oli: hanuri, torvi ja laulua.  Joimme lasilliset ja lähdimme hotellin läheisyydessä olevaan pitseriaan, johon olimme saaneet muilta matkalaisilta suositukset. Vietimme oikein mukavan illan, kolmannen ja tällä erää viimeisen Prahassa. Aamulla oli aamupalan jälkeen aika ajaa bussilla lentokentälle ja lennähtää tuliaisostosten jälkeen takaisin kotiin Suomeen.