Mitä missäkin on

7. kesäkuuta 2015

Italian ihmeet 4 - viimeinen päivä


Torstai oli Colosseum-päivä. Hyppäsimme A-linjan metroon Barberinilta ja vaihdoimme B-linjalle Terminillä. Sukeltaessamme metron Colosseo-asemalla maan pinnalle oli hämmentävää nähdä tuo kuuluisa rakennus heti edessämme. Tungos oli valtava. Turisteja, kaupustelijoita, opastettujen kiertokäyntien myyjiä, kaupustelijoita, turisteja... Kesti hetken hahmottaa, kuinka meidän tulisi toimia. Löysimme kuitenkin lippujonon pään, jonotus eteni melko sutjakkaasti ja muutaman hetken kuluttua olimmekin jo sisäänpääsyporteilla. Opettajien ammattiyhdistyksen kortilla sain vieläpä alennushintaisen lipun! Colosseum on upea, vanha, ruma, surullinen, vaikuttava, hurja, jollain tapaa hassu, väritön, pelottava, outo paikka. Koska helle paahtoi armotta, päätimme tutkia vain Colosseumin ja jättää Palatinon ynnä muut rauniot seuraavaan kertaan. Valokuvia kertyi kännykkään aika monta, tässä niistä ihan pieni otanta:

Colosseum ja sen lähiympäristöä ulkopuolelta katseltuna...





Colosseum ja sen lähiympäristöä sisäpuolelta katseltuna...














Ja Colosseum taas ulkopuolelta nähtynä...



Seuraavaksi päämääräksemme otimme, lounastauon jälkeen (pienessä ravintolassa sivukujalla, taivaallisen herkullista lasagnea) kävellä pääkatu Via del Corso päästä päähän, Piazza Venezialta Piazza del Popololle. Matkalla muinaiselta amphiteatterilta kadun lähtöpisteeseen ohitimme Via Alessandrinalla muinaisten markkinapaikkojen tai torien (forumien) ja temppeleiden rauniot, joita oli rakennuttanut aikanaan niin Julius Caesar, Augustus kuin Trajanuskin.






Lähdimme kulkemaan Via del Corsoa pohjoiseen. Poikkesimme välillä myös sivukujille, kahvilaan ja Palazzo Doria Pamphiljin vihreälle sisäpihalle suihkulähteen solinaan sitruunapuiden varjoon.

Yhden hengen autoja näkyi katukuvassa paljon.



Aikanaan päädyimme sitten Piazza del Popololle, aukiolle, jonka keskellä on, totuttuun tapaan, egyptiläinen obeliski sekä reunamilla neljä kirkkoa, patsaita ja suihkulähteitä. Itäreunan takana olevan suihkulähteen ja monumentin takana nousee Pincion puisto. Lähdimme kiipeämään sinne. Tässä vaiheessa kännykkäni oli valitettavasti sammunut enkä saanut ikuistettua kukkulan näköalatasanteelta avautuvia upeita näkymiä, jotka pehmenivät iltaan kääntyvän auringon lempeämmässä valossa. Kuljimme kukkulalla olevan puiston reunaa Espanjalaisille portaille ja sieltä viimeistä kertaa jo tutuksi tullutta reittiä hotellille. Pakkailimme ja kävimme vielä syömässä viimeiset pitsat. Perjantaina oli heti aamulla kotiinlähdön aika.


Italian ihmeet 3 - tori, kukkula ja tekohampaat



Keskiviikon urakkamme aloitimme Piazza Navonan aukion suihkulähteiltä. Niitä on kolme, komein pitkulaisen aukion keskellä. Se on Berninin Fontana dei Quattro Fiumi, jonka keskellä on Circus Maximuksesta siirretty obeliski. Suihkukaivo kuvaa neljän maanosan suurta jokea, Niiliä, Tonavaa, Gangesta ja Rio de la Plataa.  Piazzan ympärillä on kauniita palatseja ja Sant'Agnese in Agone -kirkko.



Piazza Navonan Fontana del Moro.
Piazza Navona.
Seuraava kohde oli Campo dé Fiori, kukka- ja vihannestori. Ihana tunnelma, ihanat värit ja tuoksut!










Suihkulähde Piazza Farnesella.


Jatkoimme Ponte Siston kautta Tiberin yli Trastevere-kaupunginosaan. Etsimme S. Maria in Trastevere -kirkon, jonka historia ulottuu 300-luvulle saakka. Matkalla poikkesimme johonkin pienempään kirkkoon. Montakohan kirkkoa Roomassa oikein on? Wikipedian mukaan yli 900, joista suurin osa tietenkin roomalaiskatolisia.




Lounastimme ja jatkoimme hotellin vastaanoton ystävällisen herrasmiehen ohjeilla kiipeämällä pienen harhailun jälkeen ylös kukkulalle kohti San Pietro in Montorio -kirkkoa. Kirkon uskotaan olevan paikalla, jossa Pyhä Pietari ristiinnaulittiin. Kirkko oli kiinni, mutta näkymät sen pihasta olivat upeat.



Jatkoimme vielä ylemmäksi kukkulanrinnettä serpentiininä luikertelevaa Via Garibaldia suihkulähteelle, jonka kuulimme olevat roomalaisille se ainoa oikea suihkulähde. Fontana dell'Acqua Paola on barokkinen marmoriluomus. Roomalaiset kutsuvat sitä nimellä 'Er Fontanone ja se on ollut romanttinen kohtauspaikka jo muinaisina aikoina, kauan ennen kuin varsinainen suihkulähde rakennettiin paavi Paul V aloitteesta 1600-luvulla.





Pieni suihkulähde matkalla alas kukkulalta.
Palasimme Ponte Garibaldia Tiberin toiselle puolelle ja päätimme jatkaa, kahvitauon jälkeen, kohti Piazza Veneziaa. Olimme nähneet sen bussin 62 ikkunasta. Matkalla sinne ohitimme Largi di Torre Argentinan raunioalueen. Sillä on sijainnut neljä roomalaista temppeliä ja Teatro di Pompeo, jonka rappusilla Julius Caesar murhattiin. Alue löydettiin vahingossa vasta 1920-luvulla. Se toimii myös kodittomien kissojen hoitokoti. Ja niitä kissojahan riitti. Netin tarjoamien tietojen mukaan määrä vaihtelee 250-400.







Jatkoimme matkaa edelleen. Roomassa hassuinta on ajan kerrostuneisuus: yhtäkkiä kulman takaa löytyy muutamat antiikinaikaiset pylväät, jotka sulautuvat suoraan uudempaan rakennukseen. Alla olevissa kuvissa aivan oikeanpuoleisen pylvään vieressä on jonkun parveke.


Lopulta päädyimme Piazza Venezialle. Se on puiston, valtavan suuren kiertoliittymän (melkoisen kaoottinen liikenteen solmukohta), kirkkojen, palatsien, raunioiden ja ravintoloiden ympäröimä. Siltä lähtee pääkatu Via del Corso, jonka toisessa päässä on tunnelmaltaan täysin erilainen Piazza del Popolo. Ja kermakakkuna aukion laidalla on silmiinpistävä, ympäristöstään erottuva, valtavan suuri, hohtavan valkoinen marmorinen Viktor Emanuel II:n monumentti, toiselta nimeltään Altare della Patria eli Isänmaan alttari. Wikipedia tietää, että "monumentti on pystytetty yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan Viktor Emanuel II:n kunniaksi. Monumentissa on majesteetillinen portaikko, korinttilaisia pylväitä, kuninkaan ratsastajapatsas ja kaksi jumalattaren kuvaa. Koko teos on 135 metriä leveä ja 70 metriä korkea." Se on niin suuri, että sitä on mahdoton käsittää pelkäksi monumentiksi. Lisäksi Wikipediasta selviää, että patsaan jalustassa on museo ja että ensimmäisen maailmansodan jälkeen monumenttiin lisättiin Italian Tuntemattoman sotilaan hauta. Italialaiset itse kutsuvat monumenttia "kermakakuksi" ja "tekohampaiksi". Sen takaa pilkistää Colosseum. Sinne siis heti seuraavana aamuna!