Torstai oli Colosseum-päivä. Hyppäsimme A-linjan metroon Barberinilta ja vaihdoimme B-linjalle Terminillä. Sukeltaessamme metron Colosseo-asemalla maan pinnalle oli hämmentävää nähdä tuo kuuluisa rakennus heti edessämme. Tungos oli valtava. Turisteja, kaupustelijoita, opastettujen kiertokäyntien myyjiä, kaupustelijoita, turisteja... Kesti hetken hahmottaa, kuinka meidän tulisi toimia. Löysimme kuitenkin lippujonon pään, jonotus eteni melko sutjakkaasti ja muutaman hetken kuluttua olimmekin jo sisäänpääsyporteilla. Opettajien ammattiyhdistyksen kortilla sain vieläpä alennushintaisen lipun! Colosseum on upea, vanha, ruma, surullinen, vaikuttava, hurja, jollain tapaa hassu, väritön, pelottava, outo paikka. Koska helle paahtoi armotta, päätimme tutkia vain Colosseumin ja jättää Palatinon ynnä muut rauniot seuraavaan kertaan. Valokuvia kertyi kännykkään aika monta, tässä niistä ihan pieni otanta:
Colosseum ja sen lähiympäristöä ulkopuolelta katseltuna...
Colosseum ja sen lähiympäristöä sisäpuolelta katseltuna...
Ja Colosseum taas ulkopuolelta nähtynä...
Seuraavaksi päämääräksemme otimme, lounastauon jälkeen (pienessä ravintolassa sivukujalla, taivaallisen herkullista lasagnea) kävellä pääkatu Via del Corso päästä päähän, Piazza Venezialta Piazza del Popololle. Matkalla muinaiselta amphiteatterilta kadun lähtöpisteeseen ohitimme Via Alessandrinalla muinaisten markkinapaikkojen tai torien (forumien) ja temppeleiden rauniot, joita oli rakennuttanut aikanaan niin Julius Caesar, Augustus kuin Trajanuskin.
Lähdimme kulkemaan Via del Corsoa pohjoiseen. Poikkesimme välillä myös sivukujille, kahvilaan ja Palazzo Doria Pamphiljin vihreälle sisäpihalle suihkulähteen solinaan sitruunapuiden varjoon.
| Yhden hengen autoja näkyi katukuvassa paljon. |
Aikanaan päädyimme sitten Piazza del Popololle, aukiolle, jonka keskellä on, totuttuun tapaan, egyptiläinen obeliski sekä reunamilla neljä kirkkoa, patsaita ja suihkulähteitä. Itäreunan takana olevan suihkulähteen ja monumentin takana nousee Pincion puisto. Lähdimme kiipeämään sinne. Tässä vaiheessa kännykkäni oli valitettavasti sammunut enkä saanut ikuistettua kukkulan näköalatasanteelta avautuvia upeita näkymiä, jotka pehmenivät iltaan kääntyvän auringon lempeämmässä valossa. Kuljimme kukkulalla olevan puiston reunaa Espanjalaisille portaille ja sieltä viimeistä kertaa jo tutuksi tullutta reittiä hotellille. Pakkailimme ja kävimme vielä syömässä viimeiset pitsat. Perjantaina oli heti aamulla kotiinlähdön aika.