Italian ihmeet 2 - Vatikaani

Tiistaina suuntasimme Piazza Barberinille Fontana del Tritone -suihkulähteen tuntumaan päästäksemme sieltä Vatikaaniin. Päädyimme metroon bussin 62 sijaan ja ajoimme A-linjalla Ottavianoon. Ostimme liput opastetulle kierrokselle ja lähdimme seuraamaan opastamme Francescoa ja hänen keltaista huiviaan. Vatikaanissa oli melkoinen tungos, sillä 2.6. on Italian kansallispäivä, joka on yleinen vapaapäivä. Jonot kiemurtelivat hurjan pitkinä ja ollimme tyytyväisiä siitä, että päädyimme opastetulle kierrokselle ja jonojen ohi.

Aloitimme Pietarinaukiolta, Piazza San Pietrolta, jossa opas kertoi paikan historiasta. Aukio oli alunperin kilpa-ajoareena. Egyptiläinen obeliski, suihkulähteet ja patsain koristetut pylväskäytävät kaunistavat aukiota. Kuulimme tarinoita edesmenneistä paaveista, Mussolinista, lähikortteleista, taisteluista ja sveitsiläiskaartilaisista. Keskittymistä haittasi tuulettomalle aukiolla armottomasti paahtava helle. Lopulta lähdimme liikkeelle ja kiersimme muurien ulkopuolelta Vatikaanimuseon sisäänkäynnille.

Aloitimme reipastahtisen museokierroksen aivan ylhäältä ulkotasanteelta, josta on näkymä Vatikaanin puutarhaan. Jatkoimme Pinjankävyn sisäpihalle, Cortile della Pignalle, jonka tunnusmerkkinä ovat valtavan suuri pronssinen käpy, sen alapuolella oleva suihkulähde ja modernimpi Arnaldo Pomodoron pronssiteos Sfera con Sfera. Käpy on muuttanut monesti: se on ollut alunperin Pantheonilla, sittemmin vanhassa Pietarinkirkossa ja keskiajalta lähtien Vatikaanimuseon aukiolla. Museorakennus oli tosin keskiajalla paavin palatsi. Pysähdyimme Sikstuksen kappelin freskoista kertovien kuvataulujen eteen ja kuulimme tarkemmin niiden teosta ja sisällöstä. Tarinat oli kerrottava ulkona, sillä itse kappelissa on oltava hiljaa.

Sisällä museossa kävimme kahden kerroksen saleja melko vauhdikkaasti. Maalauksia, esineistöä, patsaita... Karttasalissa valtavan suuria karttapiirroksia ja kuvakudossalissa hämmentävä kääntyvä kudottu kuva sekä Segnatunan salissa Rafaelin freskot, erityisesti Ateenan koulu, jäivät parhaasti mieleeni.

Näkymä sisäpihan yli Vatikaanin kirjastoon, jossa säilytetään monia mittaamattoman arvokkaita dokumentteja.

Museokierroksen jälkeen olimme omillamme. Jatkoimme Sikstuksen kappeliin ihmettelemään Michelangelon upeita frescoja. Tungos oli kova ja kuri tiukka. Ketään ei päästetty sisään paljain olkapäin, valokuvauskielto oli ehdoton ja hiljaisuutta vaadittiin "Silencio -silence!"-kuulutuksin. PIenen etsimisen jälkeen löysimme oikoreitille Pietarinkirkkoon.

Basilica di San Pietro in Vaticano, Pietarinkirkko, on tiettävästi suurin uskonnollinen rakennus maailmassa ja se on täynnä taideaarteita ja kauniita yksityiskohtia. Katsottavaa oli niin paljon, että itse asiassa unohdin bongata mm. Michelangelon Pietá-veistoksen. Jälleen yksi syy palata joskus Roomaan? Retkikuntamme muut jäsenet lähtivät kapuamaan kupoliin, minä jäin lepuuttamaan pahoin hiertyneitä jalkojani. Pois lähtiessämme osuimme vielä näkemään sveitsiläiskaartin vahdinvaihdon ja jäimme hetkeksi ihastelemaan aukiota, joka näytti erilaiselta pehmeämmässä valossa auringon kierrettyä melkein puoli kierrosta taivaankannen poikki.

Kävelimme ulos Vatikaanin porteista Mussolinin rakennuttamaa paraatikatua Via della Conciliazionea, jonka tieltä purettiin kokonaiset keskiaikaiset Borgon korttelit. Nimi, Sovinnon tie, viittaa paavien vankeuden päättymiseen ja Vatikaanin sopuun Italian valtion kanssa. Katu päättyy Castel Sant'Angelo -linnaan. Linna on Tiber-joen varrella ja sen kohdalla joen yli pääsee kaunista patsain koristettua Ponte Sant'Angelo -siltaa pitkin.

Me hyppäsimme linnan kulmalla bussiin 62, ajoimme Barberinille ja kävelimme hotellille tekemään kolmannen matkapäivän reittisuunnitelmia.

Jos auto on kyllin pieni, se ei vaadi liikaa pysäköintitilaa vaan sen voi tuupata parkkitaskuun poikittain.