Joulun tunnelmaa

Jouluaatto

Joulukalenteri viimeinen luukku aukeaa ja jouluvalmistelut on tehty. Monenlaista unohtui, mutta tänä vuonna en anna sen haitata. Vähemmän suorittamista on enemmän läsnäoloa. Joulunpyhät eivät saa olla pelkkää tehtävien suoritteiden listaa. Silti taakse jäänyt syksy painaa raskaina hartioilla ja rintakehällä ja tuntuu kuormana koko olemuksessa. Keskittyminen ja rauhoittuminen on vaikeaa ja vaatii tahdonlujuutta.

Kynttilöiden ja jouluvalojen tunnelmaa, hyasintin ja lasten leipomien piparien tuoksua keittiössä. Sitä se joulu on.

Etuterassin ruukusta syksy on nitistänyt syyssyklaamit jo kauan sitten, mutta muratti jatkaa hyvävoimaisena huolimatta pakkasista ja muutamasta lumenrippusesta, joita leutokin syksy tuo mukanaan. Aattona satelee vettä sysiharmaalta taivaalta. Mieltä keventää kuitenkin ajatus siitä, että talvipäivänseisaus on takana ja valo lisääntyy nyt päivä päivältä.

Kuusi tuotiin sisään aatonaattona ja aattoaamuna se saa koristeet ylleen. Juhla-asuisena kunniavieraana se seisoo vakavana olohuoneen nurkassa.

Aattoillan pimentyessä ennen päivällistä ja lahjojen jakoa lähdemme hautausmaalle. Se on jokavuotinen perinne. Kynttilälyhdyt tuikkivat kaunisti pimeässä. Sade nopeuttaa ja suoraviivaistaa ihmisten kulkua Kalevankankaalla. Muualle haudattujen muistokivelläkään ei ole yhtä suurta ihmismuuria kuin muina vuosina, ihmiset ovat kiirehtineet tietään sateen alta eteenpäin, mutta sinne on sytytetty aivan yhtä huikea määrä kynttilöitä kuin ennenkin.

Illalla kun lahjat on jaettu, kaikki hyrisevät tyytyväisyyttä. Koirakin sai omat lahjansa. Kun sammakkolelu ja pallo on tutkittu, voi asettua uuteen petiin ja keskittyä herkkuluun kaluamiseen. Janoonsa koira käy juomassa pihkan maustamaa vettä kuusenjalasta.

_

Joulupäivä

Yleensä olemme ulkoilleet koko perheen voimin aattoisin pulkkamäessä, mutta nyt, lumettomana vuonna, se ei tullut kyseeseen. Joulupäivänä suuntaamme 

Pyynikille päivän alkaessa taittua iltapäivään. Kävelemme seuraillen Pyhäjärven rantaa Eteläpuistosta Rosendahlin uimarannalle, Pyynikin portaita näkötornille ja sieltä takaisin lähtöpisteeseen. Sininen hetki on hämmentävän sininen vaikka lunta ei olekaan.

Tapaninpäivä

Toinen joulupäivä avautuu kirkkaampana. Sade on tauonnut ja iltapäivällä pitkällä, lähes parituntisella, kävelyllä pilvet raottuvat hiukan ja kalpea auringon kajo pääsee melkein pilkahtamaan. Iidesjärvessä on ohuen ohut jääriite pinnassa, se jähmettää kylmän veden liikkumattomaksi ja siitä aurinko heijastuu ujon kauniisti.

Järvenrantaryteikössä pajut ovat käyneet kukkimaan hohtavan hopeanvalkoisia kissoja ja kaupunginpuoleisessa päässä sulassa mekastavat sorsat.

Joulukuu

Joulukuun ensimmäisenä päivänä avattiin joulukalenteri ensimmäinen luukku ja joulun odotus alkoi työntäyteisenä. Töissä alkoivat koeviikot ja oppilaanarviointikiireet alkoivat kiihtyä kohti huippuaan. Väsymys hyökyi päälle syksyn pimeästä. Koulutuspäivä Tampereen Norssissa katkaisi rutiinin päiväksi. Keväällä koulutuksen mukanaan tuomia hengähdys- ja ajattelutaukoja on luvassa muutamia. Kärsin kiireestä: luova ajattelu lakkaa kokonaan, kun elämä muuttuu pelkästään reaktiiviseksi. Pitäisi kehittää kiirettä vähentäviä keinoja, mutta arjessa on niin kiire pyörittää vanhoja kuormittavia rutiineja, ettei aikaa ei jää siihen.

Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia juhlittiin poikkeuksellisesti Tampereella. Saimme ystäviä glögille ja seurasimme heidän kanssaan tv-lähetystä Tampere-talosta. Olisi hienoa, jos juhla järjestettäisiinkin vaikka joka toinen vuosi jossakin muualla kuin Helsingissä.

Paperipinot kasvoivat tasaisesti joulukuun edetessä. Tällä kertaa en edes laskenut montako sataa sivua korjattavaa oli, mutta selviydyin pinoista aika hyvin aikataulussa pysyen. Arviointi on opettajan työn hankalin ja ehdottomasti ikävin juttu. Tätä kirjoittaessa syyslukukauden juhlapuheetkin on pidetty: suorasanaisia kiitoksia ei tehdystä työstä varsinaisesti tullut, vaan oman koulun rehtori totesi syksyn olleen rankan sisäilmaongelmien ja remontin keskellä ja toivotteli voimia yhtä rankkaan kevääseen. Samassa talossa toimivan lukion rehtorin puheesta nousi päällimmäiseksi sanat, joiden mukaan "kirjava joukko tekee töitä kirjavissa olosuhteissa". Tuore vastavalittu opetuspäällikkö toivoi puheessaan meidän jaksavan palata töihin joululoman jälkeenkin. Mielenkiintoisia, ehkä hiukan hupaisiakin pikku puheita.

Viime hetkillä ehdin jouluostoksillekin. Niiden lomassa istahdin kahvila Valoon nautiskelemaan herkullisesta fetapiirakasta. Hyviä piirakka- ja salaattiohjeita pitäisi alkaa katsastaa ja testailla, sillä keväällä järjestämme rippijuhlat.

Mikä on elämässä tärkeää? Ilo ja rakkaus, kauniit ajatukset, ystävälliset teot ja hyvät ystävät.

Joulukortteja ropisi postilaatikkoon paksu nippu. Itse päätin sijoittaa korttirahat toisin: ostin viisi settiä koulukirjoja kenialaisille koululaisille. Ystäväni on perustanut koulun, Furaha Seed Academyn, Keniaan Rianna's Furaha aids-orpokodin yhteyteen. Tukea koordinoidaan Seed-nimisen yhdistyksen kautta ja tuettavia kohteita on muitakin. Seed ry.

Lapset ovat ehtineet leipoa ja koristella pipareita jo kolmesti. Joulutorttuja tein tänään ohikulkumatkalla poikenneille vieraille käyttämällä täytteenä vaniljarahkaa ja mustikkahilloa.

Sää on ankean harmaa ja leuto. Viime yönä ja tänään päivällä satoi vettä. Kaipaamme kovin lunta ja pientä pakkasta. Talven selkä taittui kuitenkin eilen ja tänään päivä oli minuutin pitempi kuin eilen. Raskas syksy on takana ja elämä jatkuu kohti valoa ja kevättä.

Myöhäissyksy

Syksy on ollut leuto ja sateinen. Välillä maata on valaissut ohut lumikerros, mutta se on sulanut pois kerta toisensa jälkeen yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin. Marraskuu taisi olla leudoin sataan vuoteen.

Huomenna on talvipäivän seisaus, talven pimein päivä. Päivän pituus on silloin Tampereen korkeudella 5 tuntia 20 minuuttia. Viikon kuluttua päivä on pidentynyt jo kolmella ja kuukauden kuluttua 75 minuutilla (Gaisma).