Joulukuun ensimmäisenä päivänä avattiin joulukalenteri ensimmäinen luukku ja joulun odotus alkoi työntäyteisenä. Töissä alkoivat koeviikot ja oppilaanarviointikiireet alkoivat kiihtyä kohti huippuaan. Väsymys hyökyi päälle syksyn pimeästä. Koulutuspäivä Tampereen Norssissa katkaisi rutiinin päiväksi. Keväällä koulutuksen mukanaan tuomia hengähdys- ja ajattelutaukoja on luvassa muutamia. Kärsin kiireestä: luova ajattelu lakkaa kokonaan, kun elämä muuttuu pelkästään reaktiiviseksi. Pitäisi kehittää kiirettä vähentäviä keinoja, mutta arjessa on niin kiire pyörittää vanhoja kuormittavia rutiineja, ettei aikaa ei jää siihen.
Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia juhlittiin poikkeuksellisesti Tampereella. Saimme ystäviä glögille ja seurasimme heidän kanssaan tv-lähetystä Tampere-talosta. Olisi hienoa, jos juhla järjestettäisiinkin vaikka joka toinen vuosi jossakin muualla kuin Helsingissä.
Paperipinot kasvoivat tasaisesti joulukuun edetessä. Tällä kertaa en edes laskenut montako sataa sivua korjattavaa oli, mutta selviydyin pinoista aika hyvin aikataulussa pysyen. Arviointi on opettajan työn hankalin ja ehdottomasti ikävin juttu. Tätä kirjoittaessa syyslukukauden juhlapuheetkin on pidetty: suorasanaisia kiitoksia ei tehdystä työstä varsinaisesti tullut, vaan oman koulun rehtori totesi syksyn olleen rankan sisäilmaongelmien ja remontin keskellä ja toivotteli voimia yhtä rankkaan kevääseen. Samassa talossa toimivan lukion rehtorin puheesta nousi päällimmäiseksi sanat, joiden mukaan "kirjava joukko tekee töitä kirjavissa olosuhteissa". Tuore vastavalittu opetuspäällikkö toivoi puheessaan meidän jaksavan palata töihin joululoman jälkeenkin. Mielenkiintoisia, ehkä hiukan hupaisiakin pikku puheita.
Viime hetkillä ehdin jouluostoksillekin. Niiden lomassa istahdin kahvila Valoon nautiskelemaan herkullisesta fetapiirakasta. Hyviä piirakka- ja salaattiohjeita pitäisi alkaa katsastaa ja testailla, sillä keväällä järjestämme rippijuhlat.
Mikä on elämässä tärkeää? Ilo ja rakkaus, kauniit ajatukset, ystävälliset teot ja hyvät ystävät.
Joulukortteja ropisi postilaatikkoon paksu nippu. Itse päätin sijoittaa korttirahat toisin: ostin viisi settiä koulukirjoja kenialaisille koululaisille. Ystäväni on perustanut koulun, Furaha Seed Academyn, Keniaan Rianna's Furaha aids-orpokodin yhteyteen. Tukea koordinoidaan Seed-nimisen yhdistyksen kautta ja tuettavia kohteita on muitakin. Seed ry.
Lapset ovat ehtineet leipoa ja koristella pipareita jo kolmesti. Joulutorttuja tein tänään ohikulkumatkalla poikenneille vieraille käyttämällä täytteenä vaniljarahkaa ja mustikkahilloa.
Sää on ankean harmaa ja leuto. Viime yönä ja tänään päivällä satoi vettä. Kaipaamme kovin lunta ja pientä pakkasta. Talven selkä taittui kuitenkin eilen ja tänään päivä oli minuutin pitempi kuin eilen. Raskas syksy on takana ja elämä jatkuu kohti valoa ja kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti