Ilo

"Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta 
monien harmaiden päivien jälkeen.
Ilo kuin räystäsvesien laulu 
talvipakkasten jälkeen. 
Ilo kuin muuttolinnun hullaantunut lento 
tulvaniittyjen yllä, 
Ilo kuin tuulen leikki hiirenkorvakoivikossa, 
ilo kuin ystävän askeleet porraspuulla 
pitkän ikävän jälkeen. 

Ehjä, puhdas kirkas ilo! 

Odottamatta ja ilman aihetta! 

Mistä tämä lahja,
kun olin jo ehtinyt unohtaa,
että se on olemassa? 

Jaksan taas taivaltaa 
velvollisuuksien takkuisessa viidakossa 
tämän lahjan kanssa. 
Pitkään, kevyemmin."

- Maaria Leinonen


"Meistä isoista ei kukaan muista,
miltä tuntuu katsoa muurahaista,
laskea leppäkertun pyöreitä pisteitä.
Onkia tuntikaupalla ja heitelllä kiviä.
Särkeä veden kalvo,
renkaat liikettä täynnä.
Lompsottaa ilman paitaa
isot kengät väärissä jaloissa
ja lakki päässä.
Meistä isoista ei kukaan muista..."

- Eeva Kontiokari


"Jua pari lasii kuaharii.
Venyttel tualis semmottos
että pää menee taakse ja
kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte."

- Karoliina Koskinen

”Se on enemmän kuin nauru.
Se on enemmän kuin laulu.
Se on ilma, joka kantaa,
kun hengität,
tuoksu
joka lävistää kaiken,
voima jonka varassa jaksat
louhikossa
pimeässä metsässä.
Sattumalta
voit sen kohdata.
Etsimällä
etsimättä löytää.
Ilo
kuin pieni kukka
nurmikolla!"

- Maaria Leinonen

Syksyn merkit ilmassa

Koulua on käyty nyt kolme viikkoa. Vuoden poissaolon aikana on tapahtunut paljon muutoksia: lähes kolmasosa työkavereista on vaihtunut uusiin ja käytänteitä on muokattu. Minusta on hienoa huomata, että kehitystä tapahtuu. On tärkeää, että mietitään erilaisia tapoja toimia ja niitä kokeillaan rohkeasti. Eivät ne kaikki ole välttämättä parannuksia, mutta ilmapiiri on kuitenkin kehitystä sallivampi kuin aiemmin. Vuorotteluvapaavuoden jälkeen oma olo on kirkastunut ja rauhoittunut, työ tuntuu mielekkäämmältä ja paremmin hallittavalta. Olen luopunut rajoittavista uskomuksista: väsynyt mieli tuotti mielikuvan kaikista kollegoista taitavampina ja parempina työssään.  Mielenkiintoista, kuinka uupumuksen psykologia toimii. Yritän opetella pitämään jaksamista tukevat elämisen ja olemisen kehykset kunnossa. Säännöllinen uni, ruokailurytmi ja liikunta ovat se ydin, josta ei saisi enää tinkiä. Lisäksi tarvitaan ystäviä ja sosiaalista elämää.

Saapa nähdä, opinko liittämään kuvia blogiin uudesta, varsin vastentahtoisesti hankitusta, kännykästäni. En ole kovinkaan kiinnostunut teknisistä vimpaimista ja it-tukihenkilöni eli mieleni ei ole juuri nyt saapuvilla, joten jäävät kuvat lataamatta, sillä se ei onnistunutkaan yhtä helposti, kuin vanhasta kännykästäni. Koneet helpottavat ihmisen elämää? Tjaa-a... Koneiden pitäisi oppia neuvomaan ei-kiinnostuneiden epäteknisten tumpulakäyttäjien tasoisesti selkokielellä!