Koulua on käyty nyt kolme viikkoa. Vuoden poissaolon aikana on tapahtunut paljon muutoksia: lähes kolmasosa työkavereista on vaihtunut uusiin ja käytänteitä on muokattu. Minusta on hienoa huomata, että kehitystä tapahtuu. On tärkeää, että mietitään erilaisia tapoja toimia ja niitä kokeillaan rohkeasti. Eivät ne kaikki ole välttämättä parannuksia, mutta ilmapiiri on kuitenkin kehitystä sallivampi kuin aiemmin. Vuorotteluvapaavuoden jälkeen oma olo on kirkastunut ja rauhoittunut, työ tuntuu mielekkäämmältä ja paremmin hallittavalta. Olen luopunut rajoittavista uskomuksista: väsynyt mieli tuotti mielikuvan kaikista kollegoista taitavampina ja parempina työssään. Mielenkiintoista, kuinka uupumuksen psykologia toimii. Yritän opetella pitämään jaksamista tukevat elämisen ja olemisen kehykset kunnossa. Säännöllinen uni, ruokailurytmi ja liikunta ovat se ydin, josta ei saisi enää tinkiä. Lisäksi tarvitaan ystäviä ja sosiaalista elämää.
Saapa nähdä, opinko liittämään kuvia blogiin uudesta, varsin vastentahtoisesti hankitusta, kännykästäni. En ole kovinkaan kiinnostunut teknisistä vimpaimista ja it-tukihenkilöni eli mieleni ei ole juuri nyt saapuvilla, joten jäävät kuvat lataamatta, sillä se ei onnistunutkaan yhtä helposti, kuin vanhasta kännykästäni. Koneet helpottavat ihmisen elämää? Tjaa-a... Koneiden pitäisi oppia neuvomaan ei-kiinnostuneiden epäteknisten tumpulakäyttäjien tasoisesti selkokielellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti