Yhä keväisempää

Pienet tete-narsissit kukkivat ihan pian.

Ensimmäinen yö, kun lämpötila pysyi plusasteilla. Aamuisin aikaisin fasaaanikukko huutelee kutsujaan ja tänä aamuna se tepasteli takapihan aidan takana. Siellä seikkailivat myös rusakot - ehkä sama kaksikko, jonka näin viime viikollakin joku aamu keittiön ikkunasta. Perennapenkistä nousee sipulikukkien versoja ja muutakin vihreää on jo näkyvissä. Myyristä ei näy vielä jälkeäkään! Toissapäivänä leikkasin lumikärhön alas ja siistin sekä takapihan aronia-aidan että perennapenkkejä. Lunta on takapihalla enää rippunen. Varjon puolella etupihalla on vielä paksusti tiukkaan pakkaantunutta lunta, joka kuitenkin alkaa toivottavasti sulaa viikonlopuksi luvatun sateen myötä: tänään onkin pitkästä aikaa harmaan pilvistä ja taivas enteilee märkää keliä.

Hanki on kantanut pellolla aamuisin, pakkasöiden jälkeen, kolmikiloisen koiran tietenkin ja paikoin ihmisenkin painon.

Ensimmäiset vihreät perennan , arovuokon, versot.

Kohmeinen toukka lämmitteli auringossa.

Pienet krookukset kääntävät kasvonsa valoa kohti.

Muutama näistäkin krookuksista on selviytynyt pahimmista myyrä- ja rusakkokeväistä.

Kevätkurjenmiekat ovat alkaneet levitä.

Lunta on etelänpuoleisella pihalla enää hyvin vähän, mutta pellolla sitä on vielä paksusti.

Rusakkokaksikko löysi kuivaa heinää syötäväksi - onneksi pihan ulkopuolelta.

Tyttären lehdenlukuhetki sai yllättävän käänteen.

Maisa parhaalla lempipaikallaan.

Elokuvissa

Vuodenvaihteessa aloitin oman sivun kulttuuriaiheisille jutuille. Tammi- ja helmikuun jaksoin sitä uskollisesti päivittää, mutta sitten se jäi keskeneräiseksi. Ehkä jatkan juttuja muistaessani näissä postauksissa.

Aika monta elokuvaa tulin katsoneeksi alkuvuoden kuukausien aikana ja lisäksi teatteria, sirkusta ja konsertti. Maaliskuu taisi olla hiljaisempi, mutta huhtikuu alkoi taas vilkkaampana: samalla viikolla kolme taidemuseota (Michelangeloita Sinebrykoffin taidemuseossa, nykytaidetta Kiasmassa ja Järnefeltejä Ateneumissa) sekä elokuva Pilvikartasto.

Pilvikartasto oli erikoinen elokuva. Se tapahtuu kuudessa ajassa ja paikassa limittäin. Hyppäykset ovat nopeita, mutta tapahtumat kytkeytyvät lopulta yhteen tapahtumien ketjuksi.



"The powerful and inspiring epic drama “Cloud Atlas” explores how the actions and consequences of individual lives impact one another throughout the past, the present and the future. Action, mystery and romance weave dramatically through the story as one soul is shaped from a killer into a hero, and a single act of kindness ripples across centuries to inspire a revolution in the distant future"  Cloudatlas, Warner Bros.

Lainasanalöytöjä

"Elämän ruuhkavuosissa,

kun lapset, työ ja koti vaativat aikaa,

voi olla hankalaa ystävää tavata

- se kaikki niin mieltä painaa.

Mut toivon ett´ ystävyys meidän tää

ois laadultansa vankkaa ja kestävää,

niin että jälkeen kiireisten vuosien

ois elonpolku jälleen yhteinen."

  - Birgit Ahokas -

 "Älä tule pyhäpuvussa

niin kuin tehdään toisten suvussa.

Avojaloin saavuthan

yli pellon kukkivan,

tallustele ojanlaitaa

tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,

jos on mieli alakuloinen.

Älä ikävääsi peitä.

Älä kätke kyyneleitä.

Olen läsnä, olen tässä,

vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,

tule arkipäivän askelin.

Tule tähän tuttuun taloon,

jossa kaikki tuodaan valoon,

mietiskellään aamun koittoon,

noustaan satakielen soittoon."

- Anna-Mari Kaskinen -

"Ystävyys,
kauneinta mitä tiedän, arvokkainta mitä omistan.
Mielenkiintoisinta,
mihin koskaan olen ryhtynyt."

- Irja Askola -

 "Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan."

- Johann Wolfgang Von Goethe -

"Kun laiva uppoaa
on lähdettävä uimaan
ja unelman upotessa
on pakko etsiä pohjaa
jalkojensa alle.

Mutta päästyäsi rannalle
ala rakentaa uutta laivaa
ja etsi itsellesi uusi unelma -
sillä haaksirikosta voit vielä
hengissä selviytyäkin,
mutta elämä ilman unelmia
ei ole mitään elämää."

- Raili Malmberg -

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun. "

- Eeva Kilpi -

Kevättää (lumisateinen sunnuntai)

Takana on monenmonta aurinkoista kevätpäivää. Aurinkotuoli on jo terassilla. Suojaisassa kohdassa lämpö tuntuu, mutta viima on käynyt kylmänä ja yölämpötila on pysynyt niin paljon pakkasella, että lunta on vielä runsaasti. Tänään sitä sataa lisääkin. Sen verran talvista on, ettei tämä uusi lumi varsinaiselta takatalvelta vielä tunnu.

Monia ihania juttuja on tapahtunut. Kävin kuluneella viikolla kahdesti Helsingissä: keskiviikkona tapaamassa ystävätärtä museokierrosten, ruokailun ja elokuvan merkeissä ja perjantaina katselin itsekseni lisää taidetta ja kävin syömässä esikoisen vauva-ajoilta tuttujen ihanien naisten kanssa. Sinebrykoffin taidemuseossa oli perusnäyttelyn lisäksi Michelangelon Sikstuksen kappelin freskoja varten tekemiä luonnoksia. Kiasman nykytaiteesta en niin kovin perusta. Toki joukossa on hienojakin töitä. Ateneumissa katselin tarkemmin Järnefeltin grafiikaa, jota harvemmin pääsee näkemään, ja kävelin nopeammin läpi tutut maalaukset sekä muun perusnäyttelyn.

Hienoja hetkiä ovat aina ne, kun pääsee tapaamaan ystäviä vuosien takaa. Perjantain päivällinen oli mukava. Yksi neljästä vain ei päässyt mukaan, mikä oli erityisen harmillista siksi, että yhteys häneen on katkennut vuosia sitten ja kuulumisten päivittämistä olisi todella ollut paljon. Kaipaan ystäviä ympärilleni: liian harvoin saan tilaisuuden heitä tavata. Se johtunee elämäntilanteen hektisyydestä. Liian harvoin, jos tuskin koskaan, soitan kenellekään, mutta ilahdun ylenpalttisesti niistä puheluista, jotka saan. Soittelevia ystäviäkin on harvassa, ehkä kaksi tai kolme pirauttavat silloin tällöin. Tekstiviestejä laittelen toisinaan, usein isommalle joukolle viestin "Kukkuluuruu, mitä kuuluu?" Puolet jättävät siihenkään vastaamatta, mutta yritän ymmärtää heidän kiireitään ja pidän mielessä myös sen, että vaikka itse luen heidät ystävikseni, heidän tuttavalistoillaan saatankin olla pudonnut täysin tarpeettomiin tuttavuuksiin, jotka eivät ole yhteydenpidon aiheuttaman vaivan arvoisia.

Työhönpaluun rintamalta puhaltelevat moninaiset tuulet. Työvoimatoimiston paikkavahti singauttelee ilmoituksia sähköpostiin tuon tuostakin. Mielenkiintoisia paikkoja mutta onko se rohkeus vai tahto, joka puuttuu, kun en tule rustanneeksi hakemuksia. Toisaalta toiveissa on, että aivan uudenlaisia innostavia mahdollisuuksia olisi aukeamassa muutenkin. Pidän peukut pystyssä ja toivon hartaasti, että ne toteutuvat! Ystävättären kanssa keskusteltuani tosin luokanopettajankin työ nousi taas pohdintaan. Ehkä asiat järjestyvätkin vaivihkaa ja yllättäen parhain päin. Malttia. Huomaan oman suhtautumiseni moneen asiaan muuttuneen positiivisemmaksi ja lempeämmäksi.

Pääsiäisen ajan tulppaanit jaksoivat ilahduttaa maljakossa pitkään. Pääsiäinen osui tänä vuonna maalis- ja huhtikuun taitteeseen.

Vehreyttä keittiössä - basilikaa, persiljaa ja viinisuolaheinää. Kauniita katsella ja herkullisia syödä salaatin seassa.

Ensimmäiset versot löytyivät perennapenkkiin pensaan alle sulaneesta pälvestä lankalauantaina 30.3. Kärki on todennäköisesti Tête-à-Tête -narsissin verso. Olen jo monena vuonna istuttanut keväällä lahjaksi saadut tai itse ostetut sipulikukkien sipulit kesällä maahan. Osa niistä ilahduttaa vuosi toisensa perään.

Ensimmäinen pieni krookus - yllätys pikkiriikkisessä lumiluolassa.

Tarvittiin vain pari aurinkoista päivää ja lumi alkoi sulaa vauhdilla paljastaen yhä lisää kasvun ihmeitä.

Versot puskevat valoa kohti heti siellä, mistä lumi antautuu auringon lämmölle.

Näitäkin ensimmäisiä, leskenlehden kukkia, joka vuosi odotan. 4.4.2012.

Lumikellot eivät poikkeuksellisesti ehtineetkään ensin vaikka ovatkin heti valmiina, kun lumipeite hiukankin väistyy syrjään.

Lumikellokasvusto näyttää levinneen kivasti aroniapensaiden juurella.