Kulttuuririentoja

Kuluva syksy ei ole ollut mitenkään erityisen kulttuuripitoinen. Yksi konsertti sentään on käytynä. Eva Dahlgren ilahdutti tamperelaisia vierailullaan. Tyylikäs konsertti!

Syyslomalla hyppäsimme Esikoisen kanssa junaan pääkaupungin humuun. Katsastimme japanilaisen Yayoi Kusaman teokset HAM:ssa ja muutaman huoneellisen Kiasman tarjontaa.

Helsingin kulttuurielämysten, lounastelun ja pienen shoppailukierroksen jälkeen pistäydyimme ihmettelemässä Linnanmäen Valokarnevaaleja.

Muita kulttuurillisia elämyksiä ovat olleet elokuvat. Katsottuina ovat ainakin amerikkalainen tuotanto Inferno (hyvä toimintapläjäys, joka piti otteessaan ja ah aina niin ihana Italia), suomalainen teos Tulen morsian (julman karu tarina Ahvenanmaan noitavainoista) ja espanjalainen filmi Paras ystäväni Truman (ajatuksia herättävä kertomus omaan kuolemaansa valmistautuvasta miehestä).

Odottamassa on peräti kolme teatterilippua (Viimeinen padodoble, Näytelmä, joka menee pieleen ja Juurihoito) sekä piletit Sorin sirkuksen joulunäytökseen. Monta kivaa siis luvassa.

Ulos kuulaaseen syyssäähän

Kuvat ovat odottaneet tätä kirjoitusta niin kauan, että syys- ja lokakuu ovat ehtineet taittua marraskuuksi ja ensilumi on valkaissut maisemaa. Paljon lunta ei ole - sentin verran ehkä - mutta sillä on raikastava vaikutus. On virkistävämpää saada marraskuussa rippunen lunta äkkinäisen pakkasen ja purevan viiman kanssa kuin niitä tyypillisiä valottoman harmaita sadepäiviä. Viimeinen haravointi jäi tekemättä ja luumupuu suojaamatta rusakoilta. Ei jänissuojaa ole omenapuillakaan, mutta luumupuu harmittaa enemmän, jos pitkäkorvat keksivät siihen koetella hampaitaan. 

Jo aiemmin lataamissani kuvissa on muistoja pitkään kuulaana jatkuneensyksyn koiraretkiltä. Tulisikohan ulkoiltuakaan yhtä paljon ilman nelijalkaista ystävää? Arboretumissa kävimme useamman kerran ja pari kertaa seikkailimme Pyhäjärven rantapolut Eteläpuistosta Joselininiemen kautta Rosendahlin rantaan ja siitä aina Varalan korkealle raja-aidalle asti. Aitaa myötäilevät portaat ovat minulle liian hurjat. Ensimmäisellä kerralla lähdin kiipeämään, mutta kolmasosan edettyäni korkeusero alkoi huimata liikaa mutta selviydyin takaisin alas, palasimme palan matkaa takaisin ja kiersimme teitä pitkin päästäksemme ylös Pyynikinharjun poluille. Kaupin ulkoilureiteillä ei ole juurikaan tullut käytyä. Pitääpä pitää ajatus mielessä.

Syksyä ilmassa - ja nostalgiaa

Jyväskylästä on paljon hauskoja opiskeluaikojen muistoja. Siksi lähdin innolla matkaan, kun kutsu kävi yliopiston alumnipäivään. Kampusalue oli kauneimmillaan. Vanhaan päärakennukseen ei ollut menemistä remontin vuoksi eikä rakennevaurioiden takia käytöstä kokonaan poistettuun kieltenlaitoksen rakennukseen, mutta kirjastolla kävimme. Ihastuimme ja kauhistuimme - aika on seisahtanut paikalleen.

Alumnipäivää edeltävänä iltana seikkailimme kuitenkin Kirkkopuistossa ja Tourujoen varressa Valon kaupunki -tapahtumassa. Yksi vetonauloista oli australialaisen Amanda Parerin jättiläismäiset, maailmaa laajasti kolunneet valopuput.

Sadonkorjuu

Myrskytuhoja.