Kuvat ovat odottaneet tätä kirjoitusta niin kauan, että syys- ja lokakuu ovat ehtineet taittua marraskuuksi ja ensilumi on valkaissut maisemaa. Paljon lunta ei ole - sentin verran ehkä - mutta sillä on raikastava vaikutus. On virkistävämpää saada marraskuussa rippunen lunta äkkinäisen pakkasen ja purevan viiman kanssa kuin niitä tyypillisiä valottoman harmaita sadepäiviä. Viimeinen haravointi jäi tekemättä ja luumupuu suojaamatta rusakoilta. Ei jänissuojaa ole omenapuillakaan, mutta luumupuu harmittaa enemmän, jos pitkäkorvat keksivät siihen koetella hampaitaan.
Jo aiemmin lataamissani kuvissa on muistoja pitkään kuulaana jatkuneensyksyn koiraretkiltä. Tulisikohan ulkoiltuakaan yhtä paljon ilman nelijalkaista ystävää? Arboretumissa kävimme useamman kerran ja pari kertaa seikkailimme Pyhäjärven rantapolut Eteläpuistosta Joselininiemen kautta Rosendahlin rantaan ja siitä aina Varalan korkealle raja-aidalle asti. Aitaa myötäilevät portaat ovat minulle liian hurjat. Ensimmäisellä kerralla lähdin kiipeämään, mutta kolmasosan edettyäni korkeusero alkoi huimata liikaa mutta selviydyin takaisin alas, palasimme palan matkaa takaisin ja kiersimme teitä pitkin päästäksemme ylös Pyynikinharjun poluille. Kaupin ulkoilureiteillä ei ole juurikaan tullut käytyä. Pitääpä pitää ajatus mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti