Äitienpäiväjuttuja ja etenevää kevättä

Ollako hapan vai mukava? Sama vitsi pätenee ulkonäköön: kauneus on katoavaista, rumuus aina lisääntyy.

Äitienpäiväkin meni jo. Sain aamukahviherätyksen, kauniin terassihortensian, itse tehtyjä kortteja ja hienoja lahjoja. Esikoinen toi äitienpäivälahjaksi englannintuliaisia, teetä ja huulipunan. Erittäin onnistuneet valinnat! Avattiin kesän grillikausi ja katsottiin koko perheen voimin vuokraelokuva. Mukava, hyväntuulinen päivä siitä huolimatta, että töitäkin piti tehdä. Koepinot alkavat kasaantua uhkaavasti.

Kylmästä ja sateenharmaasta säästä huolimatta kevät etenee. Pihalla kukkivat jo tulppaanit ja esikot, takapihan nurmikko on jo kertaalleen leikattu ja pilariomenapuukin oireilee jo kukinnan suuntaan. Koivut ovat reippaasti hiirenkorvilla, ensimmäiset voikukat ja rentukat on bongattu, valko- ja keltavuokot kurkottelevat valoa kohti. Saniaiset ovat metsän hämärissä vielä tiukalla sykeröllä. Helatorstain vuoksi vajaa viikko ilahduttaa keväisten koepinojen alle hukkuvaa. Työpäivät käyvät vähiin ja kesän ensimmäiset matkat on varattu. Kesästä tulee varmasti hieno!

Valoa!

Viime viikko oli kummallinen; se alkoi valvotulla yöllä, sillä Esikoinen lähti leirikouluun Britteinsaarille. Lähtö koulun pihasta maanantaina klo 3.45. Ajamaan en joutunut, mutta noustuani hetkeksi lähtijän seuraksi uni ei tullutkaan enää. Kotona oli kummallisen hiljaista iltaisin, kun lapsia oli kolmen sijaan kaksi. Päivät kuluivat kuitenkin nopeasti, yksi toisensa perään. Väsymys ei hellittänyt koko viikolla vaan jyskytti päänsärkynä ohimolla.

Dokumentti, jonka yhteistyöhankaluuksista kirjoitin aiemmin, jatkoi elämäänsä. Työryhmä kokoontui viime viikolla ja yllättäen yhteistyö olikin parempaa kuin kertaakaan aiemmin. Keskustelu ja työskentely sujuivat hyvässä hengessä ja saimme tehtyä paljon tehokkaasti. Upeaa! Olen iloinen ja jo kertaalleen sammunut innostus syttyi uudelleen. Pienin varauksin tosin. Ihmisistä kun ei koskaan tiedä.

Perheemme muut jäsenet urheilevat innokkaasti. Minäkin lenkkeilen koiran kanssa ja käyn jumpassa ehtiessäni eli liian harvoin. Minun vastuullani on urheilevien jälkeläisten huolto ja kuljetus. Menestys kuittaa kaiken koetun vaivan. Mitaleita on tullut erinäisiä kuluvan kauden aikana useammastakin lajista. Taitavat ja reippaat lapset minulla!

 

Mitalikaffeilla Kahvila Ansarissa.

Sadepäivän vieras perennapenkissä. Argh!

Varastettu nopea aamupalahetki Tallipihan kahvilassa turnauskuljetusten lomassa. Käsittämättömän herkullinen mozzarella-ciapatta, lämpimänä suoraan uunista, minua varten täytetty. Nam!