Toukokuu kääntyy kesäksi

Yökylävieras Jasu.

Toukokuu oli kiirettä ja hulinaa. Kokeenkorjausta ja oppilaanarviointia riitti. Aikaa piti olla tehdä väljästi, mutta silti kiire pukkasi päälle ja kasvatti stressiä. Palavereja riitti teemapäivien, oppilasasioiden ja monen muun tiimoilta. Viimeinen työviikko oli monella tapaa myös tunteikas: syksyllä vanha tuttu talo jää taakse ja tilalle tulee uusi, jo tuttu kyllä sekin, mutta syksyllä tarjolla uusin vivahtein. Siirryn siis ylä- ja alakoulun kesken jaetusta työstä kokonaan alakouluun. Vaikka talo on tuttu, siirtymään liittyy hiukan jännitystäkin: millaiseksi uusi työ muotoutuu. Haikeana jätän ison työyhteisön ja vuosi vuodelta paremmaksi jalostuneen yhteistyön lähikollegojen kanssa. Uudessa työyhteisössäni, mukavista ihmisistä koostuvassa, olen kielten- ja aineenopettajana ainoa lajiani. Haikeana jätän myös oppilaat, sillä valvontaluokkani oli mukava joukkio eikä muissakaan nyt päättyneenä lukuvuonna opettamissani ryhmissä ollut moitteen sijaa. Nuoret ovat tietysti nuoria ja murinaa tulee aina, mutta kokonaisuus oli poikkeuksellisen toimiva. Oppilaiden kannalta on epäilemättä vain hyvä, jotta saavat nähdä myös toisenlaisen toimintakulttuurin ja luottavaisin mielin jätän heidät hyviin käsiin.

Joka tapauksessa muutoksen tuulet siis puhaltavat ja lähtijää muistettiin kukkasin (huikean upea pelargoni ja lumisade koko opettajakunnalta ja suloinen auringonkukka lähikollegoilta) ja lahjoin. Erityisesti valvontaluokan antamia lahjoja availlessa tunteet läikähtelivät moneen suuntaan, päällimmäisenä kuitenkin ilo ja kiitollisuus siitä, että yläkoulu-urastani jäi mukava maku. Lahjat olivat todella hienoja ja arvokkaita. Olisipa mukavaa kuulla nuorten kuulumisiaan myöhemminkin. Sekin kiinnostaisi tietää, mille alalle kukin heistä suuntautuu.

Metsäretkiä teimme Maisa-koiran kanssa ahkerasti koko toukokuun aina sään salliessa. Koleaa ja sateistahan toukokuussa oli, mutta kevät eteni kuitenkin vauhdikkaasti.

Viimeisellä kouluviikolla pääsin luokkaretkellekin. Meidän kaksoset lähtivät luokkansa mukana Hämeenlinnaan ja minä pestauduin huoltojoukkoihin. Vierailukohteina olivat Hämeen linna, Militaria-museo ja Aulanko. Kovin oli mukavaa joukkoa lastemme luokkakaveritkin!

Kansallismaisemaa Aulangolta.

Metsäpäärynät kukkivat Arboretumissa.

Arboretumin magnoliat.

Toukokuun loppu ja päättäjäispäivä oli useammallakin tavalla jäähyväiset vanhalle ja uuden alku. Esikoinen sai peruskoulunsa päätökseen ja kaksoset siirtyvät yläkouluun. Olen hyvin onnellinen lasten hyvästä koulumenestyksestä. Ja paljosta muusta.

 

Kesän matkasuunnitelmat.

Äitienpäiväjuttuja ja etenevää kevättä

Ollako hapan vai mukava? Sama vitsi pätenee ulkonäköön: kauneus on katoavaista, rumuus aina lisääntyy.

Äitienpäiväkin meni jo. Sain aamukahviherätyksen, kauniin terassihortensian, itse tehtyjä kortteja ja hienoja lahjoja. Esikoinen toi äitienpäivälahjaksi englannintuliaisia, teetä ja huulipunan. Erittäin onnistuneet valinnat! Avattiin kesän grillikausi ja katsottiin koko perheen voimin vuokraelokuva. Mukava, hyväntuulinen päivä siitä huolimatta, että töitäkin piti tehdä. Koepinot alkavat kasaantua uhkaavasti.

Kylmästä ja sateenharmaasta säästä huolimatta kevät etenee. Pihalla kukkivat jo tulppaanit ja esikot, takapihan nurmikko on jo kertaalleen leikattu ja pilariomenapuukin oireilee jo kukinnan suuntaan. Koivut ovat reippaasti hiirenkorvilla, ensimmäiset voikukat ja rentukat on bongattu, valko- ja keltavuokot kurkottelevat valoa kohti. Saniaiset ovat metsän hämärissä vielä tiukalla sykeröllä. Helatorstain vuoksi vajaa viikko ilahduttaa keväisten koepinojen alle hukkuvaa. Työpäivät käyvät vähiin ja kesän ensimmäiset matkat on varattu. Kesästä tulee varmasti hieno!

Ihan pihalla

 

Aikataulutin itselleni tiukkaan kuljetuspalvelua. Esikoinen ja Poika pelaavat koko viikonlopun salibandyturnausta eri puolilla kaupunkia ja Kuopuksellekin osuivat ylimääräiset uintitreenit. Arvelin siis ajelevani tuomassa ja viemässä muista perheenjäseniä aamusta iltaan. Vaan toisin kävi: Mies sai vanuteltua aikataulut sellaisiksi, että vapauduin palveluksesta lähes täysin! Aamukeikalla kävin ostamassa puutarhamultaa, kesäkukkamultaa, kuoriketta, kevätlannoitetta ja muutaman orvokintaimen. Toisen autoilukierroksen jälkeen ulkoistin itseni takapihan aurinkoon ja aloitin hommat terassin huuhtomisesta ja terassikalusteiden pesusta. Jatkoin perennapenkkien siistimiseen, orvokintaimien istuttamiseen ja lannoitukseen & nurmikon kalkitsemiseen. Kun takapiha tuli valmiiksi, jatkoin puuhailua etupihalla.

Maskotti opettajien olohuoneessa.

Perjantain työpäivän vietin koulutuksessa Ylöjärven upeassa uudessa lukiossa. Huikean hienot tilat! Kateus hiipi mieleen: olisipa hienoa saada joskus työskennellä sellaisessa ympäristössä! Uskon kyllä vahvasti, että ympäristön viihtyisyydellä on merkitystä opiskeluilmapiiriin. Toisaalta olen iloinen siitä, että minulla on ensi syksynä odottamassa oma ihan mukava luokkatila alakoulussa ja tämän vuoden työtilaton kiertolaisuus sisäilmaongelmaisessa, karussa ja epäviihtyisässä yläkoulussa päättyy. Eivät minunkaan asiani siis ihan huonosti ole!

Ruotsinluokan viisauksia.

Koulutuspäiviä osuikin kaksi peräkkäin, kun olin torstaina Tampereella Monitoimitalo 13:ssa opiskelemassa yhteistoiminnallisuutta. Alan päästä jyvälle siitä. Siitäkin.

Pedacafessa oli tarjolla hyviä keskusteluja ja nameja.

"Huolehdi ylellisyydestä, arki hoituu kyllä itse itsestään."

Kaiken auringon ja oppimisen ilon takana on ollut pieniä varjojakin. Tulin joutuneeksi minulle mieluisaan ja tärkeään työryhmään, jonka tarkoituksena on tuottaa yhdessä asiakirja. Työ aloitettiin yhdessä ja työryhmästä kaksi olivat pian jatkaneet työtä yhdessä omalla ajallaan palan matkaa eteenpäin. Hienoa, ajattelin, näinhän tämä sujuu, jokainen antaa oman panoksensa sopivan ajankohdan ja inspiraation osuessa kohdalle. Päätin olla omalta osaltani myös aktiivinen, ja kommentoin muutoksia ja muokkasin tekstiä edelleen työstettäväksi. Laadin sähköpostiin listan kohdista, joita pitäisi vielä yhdessä miettiä. Valmistelin jopa seuraavaa työvaihetta kokonaisuutta jouhevoittaakseni, sillä aikataulu on hiukan kireä. Niin en olisi kuitenkaan saanut tehdä. Osoittautui, että osaamista voi olla vain harvoilla, kysyä tai ehdottaa ei saa eikä (varsinkaan) erehtyminen ole luvallista. Jopa kehuksi tarkoittamani kommentti vääntyi rumaksi todisteeksi tunaroinnistani. Olen ymmälläni ja pettynyt. Olisi minulla ollut työlle paljonkin annettavaa.

Onneksi elämäni on täpö täynnä muita mielenkiintoisia projekteja.

Mua kevättää!

Kaupissa näkyi viime viikonloppuna varmoja kevään merkkejä. Linnunlaulu oli suorastaan huumaavaa, kostea maa tuoksui. Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat ja sammakko oli kömpinyt esille. Sammakko lähti uhkarohkeasti ylittämään hiihtouraa, joka oli paksussa jäässä, ja oli hyytyä matkalla. Vauhti hidastui loikka loikalta ja viimeiseen hyppyyn ponnistaminen kesti pitkähkön tovin. Paitsi paikoitellen hiihtouralla, jäätä oli myös varjoisemmilla paikoilla Näsijärven rantakallioilla.

Varastettua omaa aikaa: kupillinen kahvia ennen teatteria.

Aina yhtä innokas pieni lenkkikamuni mun.

Kevääntuloa olemme Maisa-koiran kanssa käyneet nuuhkimassa, katselemassa ja kuulostelemassa myös tutulla Hallilan metsälenkillä. Ja tietysti takapihalla, jossa sipulikukat nousevat yksi toisensa jälkeen kohti valoa. Pionin alut kurottelevat mullasta liiankin innokkaasti ja pelkään, että ne ehtivät kukkia aivan liian varhain ennen kuin on edes kunnolla kesä. Pihan molemmissa reunoissa aitaa pitkin kiipeävät kärhöt availevat silmujaan. Alkukesällä kukkiva hento alppikärhö vihertää jo reilusti, loppukesän runsaskasvuisessa kaunistajassa lumikärhössä silmut ovat vasta aavistuksen verran hereillä.

Pääsiäinen ja paluu arkeen

Pääsiäinen livahti ohi nopeasti. Tapasimme ystäviä Jämsässä ja Helsingissä ja saimme vieraita. Lankalauantaina 4.4. vietimme pienieleisesti kihlajaispäivää. On kulunut pian 21 vuotta siitä, kun Miehen kanssa tapasimme, täydet 19 vuotta on mennyt kihlautumisesta ja 17. hääpäivä häämöttää elokuussa. Kiitän Miestä pitkämielisestä lempeydestä, jolla hän enimmäkseen osaa suhtautua mielenliikkeisiini ja temperamenttiini. Juhlistimme vuosipäivää viimeisellä Ranskasta tuomallamme samppanjalla.

Helsingissä piipahdimme tapaamassa ystäviä ja pois lähtiessämme ajelimme lenkin Munkkiniemen, Seurasaaren, Hietaniemen ja Kaivopuiston rantoja katsellen keväisiä merimaisemia. Jalkauduimme Uunisaareen, jonne oli vielä kävelysilta paikoillaan.

Maisa-koira nauttii auringonläikissä torkkumisesta.

Taikinaterapiaa: mutakakkua, rahkapiirakkaa ja banaanikakkua.

Viikot pääsiäisen jälkeen ovat olleet hyvin hyvin kiireisiä. Työpäivien jälkeen on ollut opetussuunnitelmatyöryhmää, ammattiyhdistyksen kokousta, kunnan kieltenopettajien kokoontumista ja jos jonkinlaista muuta kokousta ja palaveria. Huvituksiakin on ollut: teatteriin olen ehtinyt kahdesti (Valokuvavarkaat Työväen teatterissa ja Ihmisen osa Tampereen teatterissa), ammattiyhdistyksen illanvietossa oltiin espanjalaisten tapasten äärellä, lähikollegojen kanssa istuttiin pienimuotoista viininmaistajaisiltaa.

Kevätilmat ovat olleet hyvin vaihtelevia. Aurinkoiset päivät ovat energisoivia. Yhtenä aurinkoisena päivänä kävin tutkailemassa kevään merkkejä Arboretumissa ja toisena Kaupissa.

Krookuksia Arboretumissa.

Sormet syyhyävät jo päästä tositoimiin.