Paljon on aikaa kulunut siitä, kun edellisen kerran täällä blogini kimpussa hääräilin: viimeksi olen kerännyt yhteen vuoden 2020 tapahtumia. Olen siis ollut poissa kokonaiset vuodet 2021 ja -22, ja hurjan paljon on ehtinyt tapahtua kahdessa kokonaisessa vuodessa!
Kevättalven 2021 valokuvista löytyy jääkävelyretkeä Siilinkarille ja ulkoilua Lammassaareen Helsingissä. Esikoinen asui Käpylässä ja oli töissä koulunkäynninohjaajana Kalasataman koulussa. Kaksoset viettivät penkkareita poikkeusoloissa. Kesällä matkailimme ainakin Turussa, Helsingissä ja Viitasaarella, ja teimme Itä-Suomen kiertueen. Esikoinen asui kesällä kotona ja teki teatterihommia. Hän pääsi opiskelemaan Aaltoon ja muutti Helsinkiin Kruununhakaan asumaan. Nuorempi tytär muutti viimeiseksi lukiovuodeksi Tampereen keskustaan. Minä vaihdoin syyskuussa työpaikkaa takaisin vanhaan tuttuun yläkouluun laaja-alaisen erityisopettajan sijaiseksi. Se oli hurja voimia vievä, mutta innostava loikka!
Vuosi 2022 alkoi kirjaprojektilla. Käsikirjoitus, joka oli muhinut jo monta vuotta, sai viimeinkin kustannustoimittajan, jonka kanssa aloimme työstää tekstiä kirjaksi. Kieltenopetuksen käsikirja ilmestyi heinäkuussa. Kaksoset pääsivät toukokuussa ylioppilaiksi ja pokkasivat opiskelupaikat, tytär Turusta ja poika Aallosta. Poika tosin lähti armeijaan ennen opintojen aloittamista. Kesän aluksi lähdin Tukholmaan Svenska kulturfondenin stipendiaattina ruotsinopettajien kesäkurssille. Reissasimme serkkuni kanssa kesäretkelle Ouluun tapaamaan sukulaisia. Elokuussa juuri ennen töiden alkua lähdimme vielä miehen kanssa Müncheniin. Kesä ja syksy meni melko tiiviisti oppimateriaalia työstäessä ja koska työkään ei ole ihan kevyttä, jaksamista on ajoittain koeteltu.
Vanhukset vanhenevat emmekä itsekään ole enää nuoria. Lapset ovat omillaan ja työkuviot ovat muuttuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti