Vuoden 2020 tilinpäätös

Viime yönä paukkuivat raketit ja vuosi vaihtui uuteen. Tervetuloa 2021! Taaksepäin ajatellen muistuu mieleen vain korona, mutta varmasti muutakin vuoteen mahtui. Pakko selailla päiväkirjaa ja muistuttaa mieleensä, ettei vuosi ollut pelkkää virusta.

Tammikuussa kävin nuorten kanssa Helsingissä, olin töissä, opiskelin erkkaopeopintoja Jyväskylässä ja tapasin jonkin verran ystäviä. Suomen ensimmäinen koronatartunta vahvistettiin kuun viimeisinä päivinä. Koko perhe asui vielä Tampereella, Esikoinen omillaan, Vävy lähti laivastoon suorittamaan asepalvelusta.

Helmikuussa oli peruskuviot samat kuin tammikuussakin (töitä ja opiskelua), mutta juhlimme myös kaksosten Wanhainpäivän tanssiaisia, lasten serkun rippijuhlia ja minun Viimeistä päivää 50 -juhliani. Hiihtolomalla kävin taas nuorten kanssa Helsingissä.

Maaliskuussa kaikki muuttui. 8.3. uutisoiiin ensimmäisestä koronatartunnasta Pirkanmaalla ja uutisointi kiihtyi nopeasti. 11.3.korona julistettiin pandemiaksi. Jyväskylän yliopisto tiedotti etäopetukseen siirtymisestä 12.3. ja hallitus tiedotti 16.3. laajoista koronasuluista, mm. koulujen siirtymisestä etäopetukseen yhden päivän valmistautumisella. Peruin opintovapaan, menin tiistaina opekokoukseen, jossa käytiin nopeasti läpi Teamsin käyttöä, ja keskiviikkoaamuna alkoivat käytännön harjoitukset. Samaan aikaan etäopetus pyöri täyttä päätä Jyväskylästä. Istuin lähes yötä päivää koneen ääressä opettelemassa etäopetushommaa ja vääntämässä opintotehtäviä. 

Hervantajärven rantakalliolla.

Huhtikuu: töitä, opiskelua, tenttiinlukua, lunta, vettä, räntää, metsäpatikoita. Esikoinen muutti takaisin kotiin, kun olo kävi yksinäiseksi kämppiksen lähdettyä omille kotiseuduilleen. Opintojen päätösseminaari 21.4., etänä tietenkin.

Patikkaretki Nokian Kivikeskuun ystävien kanssa.

Talven lumet satoivat kevätöisin ja sulivat päivän mittaan pois.

Toukokuun alkupuolella aloitimme kevättyöt palstalla, esikoinen valmistautui teatterikoulun pääsykokeisiin ja kaksoset täyttivät 18 ja haimme opetuslupaa ja aloitimme ajo-opetuksen. 14.5. palasimme peruskouluissa lähiopetukseen poikkeusjärjestelyin, lukiolaiset ja teatteriopistolainen jatkoivat etäilyä kuten Mieskin.

Retkellä Iso-Naistenjärvellä ja Pehkusuolla Pirkkalassa.

Nostokurjet hallitsevat Tampereen keskustan ilmatilaa.

Kesäkuun alussa koronarajoituksia purettiin lisää ja mm. ravintolat ja museot avautuivat. Elämä alkoi muuttua hiukan normaalimmaksi. Näin ystäviä, siivosin, kävin kasvimaalla, ajoimme kaksosten kanssa. Kuun lopussa saimme ihan pikkuruisen, mutta hurjasta myrskystä huolimatta kivan mökkiloman Viitasaarella. 

Viitasaarella ystävien mökillä.

Kahden yön mökkireissun keskimmäisenä päivänä myrskysi. Vettä satoi 70 ml.

Heinäkuuta piristivät Esikoisen teatteriesitykset drive-in-esityksinä Pyynikin kesäteatterin parkkipaikalla. Kävimme Helsingissä, Mäntässä, Iittalassa ja mummoloissa Etelä-Pohjanmaalla. Muuten paljon samaa kuin kesäkuussakin, yritin olla sosiaalinen.

Finlaysonin katolla.

Finlayson Art Area.

Tampereen keskustan ilmatilaa hallitsevat nostokurjet, maankamaraa työmaa-aidat.

Korkeasaaressa ja Sealifessa nuorten kanssa.

Yyterin hiekkaa.

Matkalla Mänttään pysähdyimme Juupajoen rotkolla ja entisellä Korkeakosken kenkätehtaalla (nyk. Walleniuksen Wapriikki, kahvila ja taidegalleria).

.

Mäntän taidemuseo Göstan kesän päänäyttelyn nimikkoteos How About the Future (Nanna Hänninen, 2019)

Iittalan naivistien näyttelyssä.

Lielahden kartanon ja tehdasalueen ympäristö on mielenkiintoinen.

Elokuussa alkoivat taas työt. Ja pieni keittiöremontti. Juhlittiin kevään ylioppilaita.

Hatanpään arboretumin ruusutarhoille tein monta kävelyä elo- ja syyskuussa.

Terassin pieni yrttitarha.

Retkeilemässä Ritajärvellä Sastamalassa.

Keittiöremontti: ennen...

... ja jälkeen. 

Teatteri Ivan produktiota Dinneri esitettiin heinä-elokuussa.

Ratikkareitin varrelle tehty Woodhenge ja kukkaniityt.

Syyskuussa Esikoinen pyrki ja pääsi teatteriseurueeseen Helsinkiin ja pikamuutti päivän varoitusajalla, hankki parissa viikossa asunnon ja työpaikan. Kaksoset saivat ajokortit.

Lokakuussa pääsimme töissä muuttamaan väistötiloihin. Uusi luokkatila tuntui mukavalta vanhan, hyvin epäkäytännöllisen jälkeen. Akustiikka ja teknologia aiheutti murheita, mutta pulmia ratkottiin, kiitos rehtorin.

Kasvimaalta saatiin muhkeita porkkanoita, härkäpapuja, sokeriherneitä ja herukoita.

Ystävien kanssa retkeilemässä Kintulammella.

Tanssivat vedet Tammerkoskessa.

Kauniisti valaistu kotikaupunki.

Marraskuuta leimasivat taas korona toimien kiristykset. 26.11. alkaen määrättiin myös perusopetuksen henkilöstö käyttämään maskeja ja julkisia tiloja suljettiin, harrastukset lopetettiin, kokoontuminen rajoitettiin 10 henkeen ym. Poikkeuksellisen paljon aurinkoisia päiviä ollakseen marraskuu!

Hervannan Suolijärvellä.

Joulukuussa oli paljon automurheita, aivan liikaa töitä, korona-ahdistusta. Väsytti, ärsytti ja ahdisti. Harmaata, sateista, tuulista. Joulunpyhät onneksi sujuivat leppoisasti oman perheen kesken. Lukemista, käsikirjoituksen viimeistelyä ja ulkoilua.

Vanha luokkatila, entiseen henkilökunnan asuntolaan tehty.

Tuleva luokkatila suojeltavaksi määrätyssä 50-luvulla rakennetussa osassa. Videoilla nykyinen väistötilaluokka ja koulun pihapiiri ennen 70-luvulla rakennettujen osien purkamista ja uutta laajennusta. 

Paljon tähän vuoteen siis mahtuikin kaikenlaista. Paljon huolta ja ahdistusta, mutta monta mukavaakin hetkeä. Entä nyt alkanut uusi vuosi, mitä siltä toivoisin... 

Töitä ajattelen ristiriitaisin tuntein. Uuden pätevyyden myötä uudet haasteet olisivat tervetulleita, haaveenani olisi voida tehdä kieltenopetusta ja laaja-alaisen erityisopettajan työtä rinnakkain, mutta toisaalta vanhan homman hallinta tuo helppoutta ja koulun rakennusprojekti olisi kiva katsoa loppuun ja tehdä ratkaisuja vasta sitten. Toisaalta nykyinen työyhteisö on mukava ja toimiva, toisaalta tunnen itseni siinä ulkopuoliseksi, koska työnkuvani on muista täysin erillinen eikä yhteistyöhön juurikaan tule kovin luontevia mahdollisuuksia.

Tasan kolme vuotta sitten aloitetun käsikirjoituksen suhteen täytyy tänä vuonna tulla päätös. Viimeistelen sen ja tarjoan ehkä vielä viimeisen kerran sitä kustannettavaksi. Jos kustantajat eivät innostu, painatan siitä ehkä yhden oman uniikkikappaleen omakustanteena. 

Sosiaalinen elämä jatkuu varmaan aivan kuin ennenkin. Monia ystäviä ja tuttavia on aina kiva nähdä, vaikka se kovin harvanlaisesti nykyään onnistuukaan, sillä ihmisten elämät ovat kovin kiireisiä. Olen aina tosi iloinen jokaisesta viestistä ja tapaamisesta. Yksipuolisesta yhteydenpidosta olen pyrkinyt eroon, vaikka yhteyden katkeaminen kirveleekin. Puheluita tulee enää harvoin. Tavoitteeksi voisikin ottaa itse soittaa useammin. Onneksi paras ystäväni, Mies, asuu meillä ja on hyvää seuraa! 

Vapaa-aika sujunee vanhaan malliin. Ulkoilua ja liikuntaa, hyvää lukemista ja kulttuuria (erityisesti teatteria ja museoita) toivon tähän vuoteen.