Heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla suuntasi 38 eskarin ja peruskoulun opettajan seurue Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan. Matkanteko aloitettiin keskiviikkona aamulennolla ja takaisin palattiin lauantaina iltakoneessa, joten matkustuspäivät saatiin hyvin hyödynnettyä. Sää pysyi enimmäkseen poutaisena ja loppua kohti yhä helteisempänä.
Bussin ikkunasta näkyivät heti lumihuippuiset vuorijonot, jotka tuntuivat ympäröivän kaupunkia joka puolella etäämmällä. Veimme matkatavarat hotellille säilöön ja suuntasimme lounaalle vanhaan kaupunkiin Ljubljanica-joen rantaan yhteen sen lukemattomista terassiravintoloista. Vanha kaupunki sijaitsee melko kapeana nauhana joen molemmin puolin. Tovin toria ja katunäkymiä tutkailtuamme kävimme kirjautumassa Park-hotelliin ja palasimme torin kulmille ja sieltä funikulaarilla ylös kukkulalle linnaan. Kolusimme linnan museoita ja katselimme näkymiä ympäröivään kaupunkiin näköalatasanteelta ja tornista.
Vanha kaupunki oli mielenkiintoinen sekoitus kauniisti entisöityjä, kunnostuksen vuoksi huputettuja ja hyvin ränsistyneitä, osa suorastaan rumia rakennuksia. Joki ja sillat, erityisesti lohikäärmesilta (Zmajski most), lukkosilta (Mesarski most) ja kolmoissilta (Tromostjove), olivat näkemisen arvoisia. Kolmoissillan ulommaiset osat on suunnitellut sama slovenialainen arkkitehti kuin pitkän, jokea myötäilevän kauppahallin (Plečnikove Arkade), mutta keskimmäinen osa on vanhempaa perua.
Ensimmäinen matkapäivä oli jossain määrin pilvinen, jopa ukkosen uhka oli olemassa, mutta toinen päivä aukeni kirkkaan aurinkoisena ja helteisenä. Runsaan hotelliaamupalan jälkeen kävelimme läheisen etnografisen kulttuurikeskuksen alueelle. Ohitimme virallisen museorakennuksen kierrelläksemme vaihtoehtoisen taiteen korttelia, Metelkovaa.
Toisen päivän varsinainen ohjelma oli kävellä joen vartta seuraillen kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarha ei sinällään tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, vaikka sen sanotaankin olevan yksi Euroopan vanhimmista (perustettu 1810), mutta se oli kuitenkin ihan mukavan rauhallinen vihreä keidas. Kävelimme rauhaksiin toista reittiä joen vartta takaisin kaupunkiin pysähtyen välillä lounastamaan.
Illansuussa kävimme vielä ihailemassa maisemia joelta päin. Itse asiassa teimme veneajelun kahdesti, sillä meidät houkuteltiin isomman seurueen mukaan seuraavanakin iltana.
Kolmantena matkapäivänä lähdimme päiväretkelle Bled-järvelle ja linnaan. Bussimatka kesti tunnin verran. Perillä ajoimme ja kiipesimme ensin linnaan korkealle kallioisen vuorennyppylän huipulle juliaanisten/julisten (?) Alppien eteläreunalla. Järven puoleisilta muureilta on 130-metrinen pystysuora pudotus turkoosille jäätikköjärvelle. Linna on perustettu aivan 1000-luvun alussa ja sitä on laajennettu 700 vuoden ajan. Illansuussa Ljubljanaan palattuamme kiertelimme torilla ruokamarkkinoita ja pistäydyimme 1700-luvulta peräisin olevassa tuomiokirkossa, Pyhän Nikolaoksen kirkossa.
Viimeisenä päivänä lähdimme vielä torin kautta etsimään merkkejä Rooman valtakunnan ajoilta. Matkan varrella löysimme Tasavallan aukion (ent. Vallankumouksen aukio), jonka reunamilla sijaitsevat mm. parlamenttitalo ja Vallankumouksen muistomerkki, sekä kaupunkikuvaan paljon vaikuttaneen slovenialaisen arkkitehdin Jože Plečnikin Pyhän ristin luostarin pihalle rakennuttamaan ulkoilmateatterin, Križanken. Rooman valtakunnan aikaista muuriakin löytyi ihan hyvä pätkä. Sitten olikin aika lounastaa, syödä viimeiset herkkuleivonnaiset ja lähteä paluumatkalle.
