 |
| Rentoa menoa kissakahvilassa. |
Pimeimmän sydäntalven juhlakausi alkaa vähitellen vierähtää lopuilleen. Se alkoi ystävien tapaamisella (Note to Self: pitääkin muistaa kirjoittaa tuosta ystäväasiasta myöhemmin lisää). Sanna kissakahvilassa, Jaana ja Heikki glögi-iltaa viettämässä tapasten ja sapasten merkeissä, Anne konsertissa ja kahvilla, Kirsi teatterissa, Mies stand up -keikalla ja elokuvissa, Tuuli lounaalla. Marras- ja joulukuu olivat siis ihania kohtaamisia täynnä vaikken kaikkia niitä onnistunutkaan tapaamaan, joita olisin toivonut näkeväni. Oli tietysti myös kummityttö Hannen synttärit Helsingissä, kolmet pikkujoulut, oman työpaikan nyyttärit koululla, entisen lähikollegaryhmän päivälliset ravintolassa ja miehen firman isot upeat juhlat 20-luvun hengessä, ja oman koulun itsenäisyyspäivän iltajuhlat. Oli Suomen sadas itsenäisyyspäivä ja yhtäkkiä yllättäen kulman takaa tupsahti joulu.
 |
| Takapihan lyhdyt. |
 |
| Kalevankankaan hautausmaan kukkulalle oli joku rakentanut aattoiltana lumilyhdyn. |
 |
| Joulupäivänä Pyhäjärven rannassa: aurinko paistoi ja rantavesi oli saanut kevyen jääkuoren. |
 |
| Upein amaryllis ikinä, ystävältä lahjaksi saatu. |
Joulu pääsi todellakin yllättämään. Töissä osui hyvin kiireinen hetki juuri joulunalusaikaan ja valmistelut jäivät aatonaattoon. Valoja olin toki jo joitakin kaivanut esille muutamaa hetkeä aiemmin, mutta lahjojen osto ja muu kodin joulun valmistelu jäi kiireen jalkoihin. Onneksi vuodet, tätä paljon raskaammat, ovat opettaneet, että oikeastaan joulu syntyy hyvin vähillä toimin. Lahjat tulivat ostetuiksi (vaikka harhauduinkin ostoskeskuksessa harhapoluille: ensin poikkesin hetken mielijohteesta kysymään kampaamoliikkeestä, ehtisivätkö leikata pitkän lettini lyhyempään kuosiin, ja heti sen jälkeen päivitin talvitakkini tyylikkämpään. Ruokakauppaan mennessäni kysyin nuorisolta mielipiteen pakollisista ruuista. Esikoinen halusi ehdottomasti graavilohta, Kaksoset olivat kinkun kannalla. Siispä ostoskärryyn kerättiin pikkuruinen pikkukinkku, hiukan graavikalaa, porkkana- ja perunalaatikko, uunilohi ja -juurekset, rosolli ja salaattiainekset, riisipuuroon ja luumukeittoon tarvittavat ainekset, siinä ne tärkeimmät maut.
Joulu sujui leppoisasti, tapanina sännättiin matkaan kohti mummoloita, vaikka teinistö olisi kyllä mieluummin järjestänyt jo kaveriaikaa perjeajan sijaan. Menomatkalla Esikoinen, aatonaattona ajokortin saanut, ajoi. Keli oli kauhea, liukas ja loskainen. Etelä-Pohjanmaalle päästyä oli talvisempaa. Paluumatkalle osui myös vaaratilanne: ajelimme rauhalliseen tahtiin kolmen auton letkassa, me takimmaisena, kun yhtäkkiä etummaisen auton edestä vilahti valo ja penkassa pöllähti lumi. Seuraavana päivänä luimme netistä, että vastaantuleva auto oli suistunut tieltä, koska tanakassa humalassa ollut mies oli tarttunut kesken ajon vaimon kuljettaman ajoneuvon rattiin. Vain sekunteja myöhemmin he olisivat osuneet johonkin meistä kolmesta. Liikenteessä selviytyminen on joskus onnenkauppaa.
Joulun alla saimme mukavaa postia: kutsun saapua juhlistamaan ystävämme esikoiskirjaa. Enemmän kuin mielellämme tulemme, vastasimme minä ja Mies hetkeäkään epäröimättä. Vietimmekin koko juhlakauden mukavimman illan: hieno teos, jännittävä juhlapaikka Patosillalla Tammerkosken yllä, mukavia ihmisiä, iloisen leppoisa tunnelma, maukkaita herkkuja. Oli suuri ilo ja sydäntälämmittävä kunnia saada kuulua kutsuttujen joukkoon!
Ai niin, se makaronilaatikko. Tänään oli ihan tavallinen arkilomapäivä. Lapset toivoivat ruuaksi aivan tavallista makaronilaatikkoa. Se ja ruisleipä maistuivat mainiolta.
