Ensilumi

Tänä aamuna maa oli valkoinen. Lumipeite, ohutkin, muuttaa maiseman. Syksyn kalpea valo voimistuu ja äänet pehmenevät. Kontrastit terävöityvät: lehdettömät puut piirtyvät terävästi valkoista taustaa vasten. Vasta nyt huomaan, että omenapuu ja kärhö ovat unohtaneet riisuutua talviunillensa. Ne näyttävät surullisilta saatuaan yöllä lunta hartioilleen. On aika heittää pois viimeinenkin kylmettynyt pelargoni, muut  pihan välttämättömimmät syystyöt ehdin viimeistellä eilen lukuunottamatta marjapensaiden suojaamista. Jänikset eivät tosin ole kiinnostuneet niinkään pensaista itsestään vaan keväällä niiden juurelle toivottavasti nousevista kevätkukista.Tämä lumi kuitenkin sulaa nopeasti pois ja sääennusteen mukaan sade harmaannuttaa päivät taas pian.

Talitintti kurkkii pienen hetken pihlajan oksalta ja pyrähtää nopeasti matkoihinsa. Kahden kuukauden kuluttua on joulu.

Jäähyväiset kesälle

Syksy on ollut todella sateinen, mutta eilen ja tänään sää on ollut kirkas. Aurinkokin kurkisteli varovasti pilven takaa. Poutasää tuli hyvin käytetyksi: siivosin terassilta loput kesäkukkaruukut. Toisaalta en olisi raaskinut, sillä pelargonit kukkivat vielä (pakkasöitä ei ole vielä ollut) ja pelargonien ruukuista valuvat muratit ja hopeaputoukset olivat kauneimmillaan. Kokemuksesta tiedän, että pakkasten tultua ruukkujen tyhjäys jää tekemättä.

Tätä kirjoittaessani muistuu mieleeni, että etupihalla on vielä roikkumassa yksi amppelipelargoni. Sekin näyttää parempivointiselta kuin koko menneenä kesänä. Takapihalla uskollisesti koko kesän kukkinutta tummanpunaista hortensiaa en raaskinut heittää pois. Harkitsin sen siirtämistä perennapenkkiin, mutta siellä ei oikein ole tilaa. Jätän sen ehkä ruukkuun toivoen, että se herää uuteen eloon keväällä. Pikkuruinen mustilanhortensia on syksyn mittaan tehnyt ensimmäisen hennon nupputerttunsa ja avannut siihen pieniä valkoisia kaunottaria.

Uskollinen seuralaiseni Maisa. Ikää nyt 16 viikkoa.

Siistin myös kuihtuneita versoja perennapenkistä ja piilottelin hiukan lisää kukkasipuleita. Sipulit tulevat todellakin piilotetuiksi, sillä tuskin muistan kovin kauan, minne niitä sirottelin. Minut on siis helppo yllättää, onnistun siinä jopa ihan itsekin! Toivon mukaan myyräennuste pitää paikkansa ja niiden aiheuttamat tuhot jäävät ensi keväänä pienemmiksi kuin muutaman edeltävän kevään aikana.
 

Syyspäivien viemää

Puut ja pensaat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ennen riisuutumista levolle.

Syksyiset päivät kiitävät eteenpäin hurjaa vauhtia. Syyspäiväntasaus meni jo ja illat pimenevät nopeasti. Syksy on ollut sateinen ja päiväkausia ympärillä on hallinnut ulkoiluilon nujertava harmaa hämärä.

Daaliat näyttävät parhaan loistonsa, kun säät viilenevät.

Päivärutiinit alkavat muotoutua: aamulla hyvin, hyvin aikaisin tohistaan pentukoiran ulkoilua ja ruokaa, sitten lasten ja miehen lähtöä kouluun ja töihin. Kun koti hiljenee, nelijalkainen ystävä käy nukkumaan ja minä asetun opintojen tai tietokoneen ääreen. Esikoisen luokkatoimikuntaan mukaan lähteminen tuntuu työllistävän aika tavalla enkä ole kovinkaan iloinen siitä, että taas velvollisuudentunto selätti päättäväisyyden olla sitoutumatta hoitamaan muiden asioita vain siksi, että muut onnistuvat jurottaa hipi hiljaa painostavassa tunnelmassa, kun vapaaehtoisten odotetaan ilmoittautuvan. Samat syythän ovat kaikilla: kaikilla on työ, lapset ja lasten harrastukset. Empatia opettajaa kohtaan sai päättäväisyyden murtumaan.

Pieni ystävämmekin on jo reipas ulkoilija. Ikää tulee tänään juuri tasan 15 viikkoa.

Kun aamupäivän ensimmäiset torkut on nukuttu, lähden pennun kanssa ulos. Tänään tosin autoilimme keskustaan pienen asiointireissun. Huomasin, että eurooppalainen ruokatori on asettunut Hämeenpuistoon. Olisi ollut kiva pistäytyä, mutta koiran kanssa sinne ei liene menemistä. Iltapäivällä Maisa nukkuu jälleen ja minä puuhastelen omia puuhiani. Lapset tulevat koulusta ja mies töistä häipyäkseen taas jonnekin harrastusten tai kavereiden pariin. Illalla on lauma taas kasassa ja käydään nukkumaan, jotta sama voi alkaa jälleen alusta aamutuimaan. Karuselli pyörii nopein kierroksin.

Perennapenkkiin on piilotettu yllätyksiä kevään varalle: kahdenlaisia tulppaaneja ja pieniä jääkurjenmiekkoja.

Pikkuruinen pilariomenapuu kantoi kokoonsa nähden hurjan suuren sadon. Oksat taipuilivat omenoiden painosta. Hedelmät olivat raikkaan happamen kirpeitä.