Mitä missäkin on

2. tammikuuta 2015

Tammikuun toinen päivä

Tammikuun toinen päivä on harmaa, kylmän vesisateen värittömäksi liottama. Aika valuu eteenpäin hitain nykäyksin. Toiminta ja joutilaisuus vuorottelevat. Herätyskello, tytär hereille. Puolitorkkua sohvalla koira mahan päällä lämmittämässä. Suihkuun, pyykkikone päälle, autoon, tytär turnausmatkalle. Kotona vielä aamun hämärä, kynttilänvaloa, iso muki kahvia, sanomalehti. Kaksoset ja pojan yövieras heräävät, aamupala, tiskit koneeseen. Lapset katselevat illalla kesken jäänyttä elokuvaa, koira nukkuu, sade ropisee ulkona, ajatus häilyy utuna metsäaukiolla. Ajatuksesta olisi saatava ote, jotta sen voisi keriä vyyhdiksi ja laittaa talteen. Päivä on puolessa, ehtiihän kyllä vielä mitä vain.
 

Jälkikirjoitus

Myöhäinen lounas ja leivoskahvit ystävän kanssa valaisi päivän. Kirjoitustyö saatettu alulle. 

1. tammikuuta 2015

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui ystävien ja perheen seurassa Vuolteentorilla. Musiikkia ja huikea ilotulitus!


Vuosi vaihtui ja jälleen on totuteltava uuteen lukuun. 2015. Vuonna viisitoista Esikoinen on kuusitoista ja Kaksoset kolmetoista. Minä ja Mies olemme pitäneet yhtä 21 vuotta, joista naimisissa 17 vuotta, tamperelaisuutta on takana 12 vuotta, opettajan ammatissa olen ollut 21 vuotta ja nykyisessä työpaikassa 10. Kaikesta on kulunut isoja lukuja.


Edessä on muutosten vuosi: Esikoinen muuttuu lukiolaiseksi, Kaksoset yläkoululaisiksi. Työni muuttuu elokuussa, kun jätän ainakin toistaiseksi yläkouluelämän taakseni ja vaihdan sen alakouluun. Olen muutoksesta innoissani, jos hiukan peloissanikin. Saan juuri sen, mitä toivon, mutta menetän samalla lähikollegat, joiden joukko on juuri alkanut toimia yhteistyössä paremmin kuin koskaan aiemmin. Ehkä kollegat kuitenkin muuttuvat työtovereista ystäviksi. Onneksi tiedän jo, että mukavia ihmisiä on uudessakin työyhteisössä ja luotan siihen, että muutos tapahtuu lopulta kuitenkin parempaan.


Uuteen vuoteen kiinnitän monia tavoitteita ja toiveita. Kunnon kohotusta, siihen todella toivon löytyvän aikaa, ja terveyttä. Levollisuutta ja taitoa luovia stressikarikoiden läpi. Malttia elää mukavaa yllätyksetöntä arkea ja viitseliäisyyttä viritellä väliin pieniä irtiottoja. Lasten huolettomuutta, mutta sujuvaista koulunkäyntiä ja harrastamista. Ystäviä. Kyllä, ehdottomasti tarvitaan ystäviä, sillä ilman heitä arki muuttuu kamalan puuduttavaksi. Aikaa kirjoittaa, saada viimeinkin oikeasti alulle jo pitkään suunniteltu pidempi työ. Matkoja, niitä kaipaan ikuisesti hiljaa jäytävä levottomuus sisuksissani. Haluan nähdä, kuulla, maistaa ja tuntea olevani kaukana kotoa. Tasapainoa kodin, työn, moneen suuntaan repivien velvoitteiden ja hetkittäisen valinnanvapauden välille. Hiljaista onnellisuutta ja pirskahtelevaa iloa.


Onnellisuutta on tutkinut emeritusprofessori Markku Ojanen. Hän antaa seuraavia vinkkejä onnellisuuden metsästäjille:


"Älä valita turhista

Valitatko kaikesta? Kielteisyys on kuin sumuverho, joka estää näkemästä ratkaisuja. Se myös peittää näkyvistä kaiken sen, mikä on hyvin.

Nalkuta vähemmän

Nalkutus on harmin purkamista, ei tehokasta viestintää. Sen teho vain vähenee tunnepitoisilla ”miksi et taaskaan” -huomautuksilla.

Pidä järjestys

Kaaos alentaa onnellisuutta, mutta samoin tekee täydellisen järjestyksen vaatimus. Vähennä tavaran määrää, jos se helpottaa pitämään ympäristösi jäsentyneenä.

Huomaa toisen onnistumiset

Pyöriikö maailma ympärilläsi? Laskeudu jalustaltasi, niin voit huomata kuluvasi joukkueeseen, jossa muiden onnistuminen on sinunkin etusi.

Älä ota henkilökohtaisesti

Suhtaudu arvosteluun tyynesti ja koeta korjata se, minkä voit. Jos saat kohtuuttoman arvosteluryöpyn niskaasi, huomaa, että reaktio ei ehkä johtunut sinusta, vaan jostain muusta asiasta.

Naura enemmän

Luonteva, hyväntahtoinen nauru rentouttaa, vapauttaa ja yhdistää ihmisiä. Nauru myös tarttuu. Nauru ei ehkä pidennä ikää, mutta se saa elämän tuntumaan mukavammalta.

Harjoittele ihmissuhdetaitoja

Harjoittelu tekee mestarin myös ihmissuhteissa. Eräskin ujonpuoleinen mies lähestyi 150 naista pyytäen heitä kanssaan treffeille. Yksikään ei suostunut, mutta miehen pelot hävisivät. Varsinkin pelkojen voittamisessa harjoittelu toimii. Sen myötä syntyy vähitellen kokemus, että vaikeistakin tilanteista voi selviytyä.

Surkuttele asioita yhdessä

Sovi ystäviesi kanssa, että käytetään tunti kaikenlaisten kurjien asioiden surkutteluun. Joskus on nimittäin hyvä tuulettaa päässä pyöriviä kielteisiä ajatuksia ja huomata, että muiden mielessä liikkuu samanlaisia mielikuvia. Olisi outoa, jos tämä surkuttelu ei jossain vaiheessa johda hilpeyteen. Ja kannattaa liioitella – paras liioittelija saa parhaat naurut!

Vaali suhteita läheisiin

Jos läheisesi eivät ole onnellisia, on vaikeaa itsekään olla. Onnellisuus tarttuu siinä missä onnetonkin mieliala. Tunteiden tarttuminen on moneen kertaan tutkimuksissa todettu. Olisi hyvä huomata, mitä levittää ympärilleen. Onko ympärilläsi positiivisuuden kehä, johon muiden on mukava tulla? Vai onko se kyynisyyden, kriittisyyden ja väheksymisen kehä?

Ole kiltti

Kiltteys on pehmeyttä, hyväntahtoisuutta ja avuliaisuutta. Se on hieno ja arvokas ominaisuus ihmisessä. Ojasen ajattelussa kiltteys ei ole alistumista, avuttomuutta tai kynnysmatoksi asettumista. Kiltteys vaatii sisäistä vahvuutta, joka näkyy esimerkiksi kykynä olla antamatta takaisin samalla mitalla, jos tulee kohdelluksi huonosti.

Tee positiivisia tekoja

Kiitä, pyydä anteeksi ja ole ystävällinen, sillä hyvillä teoilla on voimaa. Ojasen tapauksessa esimerkiksi niin, että hän muistaa näin 53 vuotta myöhemminkin ne ainoat kehut, jotka sai kouluaikanaan. Miksikö? Ne muuttivat sen, mitä poika ajatteli itsestään.

Tunnista kielteiset asenteesi

Miksi tutkisit asenteitasi? Koska tiedostamattomat kielteiset ajatukset ovat sinulle haitallisia. Ne ovat onnellisuutesi esteenä."

Joulukuu, lopusta alkuun


Jouluksi osui pikkuruinen talvi, joka suli pois vuodenvaihteeksi. Ehyt kerros lunta ja reilusti pakkasta - ihan oikeaa talvisäätä! Ehdin jo ajatella hiihtovälineiden kaivamista esille. Välipäivät sujuivat vieraiden kanssa: saimmeMiehen veljen perheen iltaa istumaan, opiskelukaverini tyttärineen yökylään ja seuraksi joulualennusmyyntejä penkomaan sekä entisen naapurin, niin ikään tyttärineen, uudenvuodenvalvojaisiin. Aidot ystävät ovat vuosi vuodelta arvokkaampia - ja harvinaisempia.



Joulunpyhät menivät nopeasti, sekä rauhallisesti että samaan aikaan hyvin puuhakkaasti. Aattoaamuna serkkuni ja kummityttömme poikkesivat riisipuurolle ja torttukahveille ajallessaan Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle joulunviettoon. Aattona koristettiin kuusi,  käytiin Kalevankankaan hautausmaalla, syötiin hyvin ja avattiin lahjat. Joulupäivänä pidettiin pyjamapäivää (paitsi Esikoinen ja Mies, jotka kävivät reippailemassa kuntosalilla) ja toisena joulupäivänä ajeltiin Etelä-Pohjanmaan mummoloihin.



Joulunaluspäivistä eräänä saimme kutsun saapua päivälliselle naapuritalossa asuvien ystävien luokse. Ihana pikku keidas joulukiireiden keskellä! Ruoka, juoma ja erityisesti seura oli ensiluokkaista.


Joulun alla kiire tiivistyi. Tein lahjaostokset ja kirjoitin joulukortit hiukan viimetipan jälkeen. Töissä hirvittävin kiire osui juuri joulun alle - ja hirvittävä flunssa. Korjasin kokeita kuumeessa, torkuin sohvalla tuon tuostakin, ja olin varma, etten selviydy töistä ennen määräaikaa. Vaan selviydyinpä kuitenkin, juuri ja juuri.



Joulukuussa oli neljät pikkujoulut: molempien toimipisteiden juhlat, Miehen firman avec-kutsut sekä päivällinen lähikollegoiden kanssa. Kaikki juhlat omalla tavallaan mukavia. Kaikissa oli iloinen ja hyväntuulinen tunnelma. Muuta harmaan arjen katkaisevaa oli stand up -keikka, konsertti ja elokuvissa käynti Miehen ja Kaksosten kanssa. Liikkumaan en monesti ehtinyt (ellei koiran kanssa kävelyä lasketa) enkä toisaalta myöskään murehtimaan turhia murheita.