Toukokuu kääntyy kesäksi

Yökylävieras Jasu.

Toukokuu oli kiirettä ja hulinaa. Kokeenkorjausta ja oppilaanarviointia riitti. Aikaa piti olla tehdä väljästi, mutta silti kiire pukkasi päälle ja kasvatti stressiä. Palavereja riitti teemapäivien, oppilasasioiden ja monen muun tiimoilta. Viimeinen työviikko oli monella tapaa myös tunteikas: syksyllä vanha tuttu talo jää taakse ja tilalle tulee uusi, jo tuttu kyllä sekin, mutta syksyllä tarjolla uusin vivahtein. Siirryn siis ylä- ja alakoulun kesken jaetusta työstä kokonaan alakouluun. Vaikka talo on tuttu, siirtymään liittyy hiukan jännitystäkin: millaiseksi uusi työ muotoutuu. Haikeana jätän ison työyhteisön ja vuosi vuodelta paremmaksi jalostuneen yhteistyön lähikollegojen kanssa. Uudessa työyhteisössäni, mukavista ihmisistä koostuvassa, olen kielten- ja aineenopettajana ainoa lajiani. Haikeana jätän myös oppilaat, sillä valvontaluokkani oli mukava joukkio eikä muissakaan nyt päättyneenä lukuvuonna opettamissani ryhmissä ollut moitteen sijaa. Nuoret ovat tietysti nuoria ja murinaa tulee aina, mutta kokonaisuus oli poikkeuksellisen toimiva. Oppilaiden kannalta on epäilemättä vain hyvä, jotta saavat nähdä myös toisenlaisen toimintakulttuurin ja luottavaisin mielin jätän heidät hyviin käsiin.

Joka tapauksessa muutoksen tuulet siis puhaltavat ja lähtijää muistettiin kukkasin (huikean upea pelargoni ja lumisade koko opettajakunnalta ja suloinen auringonkukka lähikollegoilta) ja lahjoin. Erityisesti valvontaluokan antamia lahjoja availlessa tunteet läikähtelivät moneen suuntaan, päällimmäisenä kuitenkin ilo ja kiitollisuus siitä, että yläkoulu-urastani jäi mukava maku. Lahjat olivat todella hienoja ja arvokkaita. Olisipa mukavaa kuulla nuorten kuulumisiaan myöhemminkin. Sekin kiinnostaisi tietää, mille alalle kukin heistä suuntautuu.

Metsäretkiä teimme Maisa-koiran kanssa ahkerasti koko toukokuun aina sään salliessa. Koleaa ja sateistahan toukokuussa oli, mutta kevät eteni kuitenkin vauhdikkaasti.

Viimeisellä kouluviikolla pääsin luokkaretkellekin. Meidän kaksoset lähtivät luokkansa mukana Hämeenlinnaan ja minä pestauduin huoltojoukkoihin. Vierailukohteina olivat Hämeen linna, Militaria-museo ja Aulanko. Kovin oli mukavaa joukkoa lastemme luokkakaveritkin!

Kansallismaisemaa Aulangolta.

Metsäpäärynät kukkivat Arboretumissa.

Arboretumin magnoliat.

Toukokuun loppu ja päättäjäispäivä oli useammallakin tavalla jäähyväiset vanhalle ja uuden alku. Esikoinen sai peruskoulunsa päätökseen ja kaksoset siirtyvät yläkouluun. Olen hyvin onnellinen lasten hyvästä koulumenestyksestä. Ja paljosta muusta.

 

Kesän matkasuunnitelmat.

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui ystävien ja perheen seurassa Vuolteentorilla. Musiikkia ja huikea ilotulitus!

Vuosi vaihtui ja jälleen on totuteltava uuteen lukuun. 2015. Vuonna viisitoista Esikoinen on kuusitoista ja Kaksoset kolmetoista. Minä ja Mies olemme pitäneet yhtä 21 vuotta, joista naimisissa 17 vuotta, tamperelaisuutta on takana 12 vuotta, opettajan ammatissa olen ollut 21 vuotta ja nykyisessä työpaikassa 10. Kaikesta on kulunut isoja lukuja.

Edessä on muutosten vuosi: Esikoinen muuttuu lukiolaiseksi, Kaksoset yläkoululaisiksi. Työni muuttuu elokuussa, kun jätän ainakin toistaiseksi yläkouluelämän taakseni ja vaihdan sen alakouluun. Olen muutoksesta innoissani, jos hiukan peloissanikin. Saan juuri sen, mitä toivon, mutta menetän samalla lähikollegat, joiden joukko on juuri alkanut toimia yhteistyössä paremmin kuin koskaan aiemmin. Ehkä kollegat kuitenkin muuttuvat työtovereista ystäviksi. Onneksi tiedän jo, että mukavia ihmisiä on uudessakin työyhteisössä ja luotan siihen, että muutos tapahtuu lopulta kuitenkin parempaan.

Uuteen vuoteen kiinnitän monia tavoitteita ja toiveita. Kunnon kohotusta, siihen todella toivon löytyvän aikaa, ja terveyttä. Levollisuutta ja taitoa luovia stressikarikoiden läpi. Malttia elää mukavaa yllätyksetöntä arkea ja viitseliäisyyttä viritellä väliin pieniä irtiottoja. Lasten huolettomuutta, mutta sujuvaista koulunkäyntiä ja harrastamista. Ystäviä. Kyllä, ehdottomasti tarvitaan ystäviä, sillä ilman heitä arki muuttuu kamalan puuduttavaksi. Aikaa kirjoittaa, saada viimeinkin oikeasti alulle jo pitkään suunniteltu pidempi työ. Matkoja, niitä kaipaan ikuisesti hiljaa jäytävä levottomuus sisuksissani. Haluan nähdä, kuulla, maistaa ja tuntea olevani kaukana kotoa. Tasapainoa kodin, työn, moneen suuntaan repivien velvoitteiden ja hetkittäisen valinnanvapauden välille. Hiljaista onnellisuutta ja pirskahtelevaa iloa.

Onnellisuutta on tutkinut emeritusprofessori Markku Ojanen. Hän antaa seuraavia vinkkejä onnellisuuden metsästäjille:

"Älä valita turhista

Valitatko kaikesta? Kielteisyys on kuin sumuverho, joka estää näkemästä ratkaisuja. Se myös peittää näkyvistä kaiken sen, mikä on hyvin.

Nalkuta vähemmän

Nalkutus on harmin purkamista, ei tehokasta viestintää. Sen teho vain vähenee tunnepitoisilla ”miksi et taaskaan” -huomautuksilla.

Pidä järjestys

Kaaos alentaa onnellisuutta, mutta samoin tekee täydellisen järjestyksen vaatimus. Vähennä tavaran määrää, jos se helpottaa pitämään ympäristösi jäsentyneenä.

Huomaa toisen onnistumiset

Pyöriikö maailma ympärilläsi? Laskeudu jalustaltasi, niin voit huomata kuluvasi joukkueeseen, jossa muiden onnistuminen on sinunkin etusi.

Älä ota henkilökohtaisesti

Suhtaudu arvosteluun tyynesti ja koeta korjata se, minkä voit. Jos saat kohtuuttoman arvosteluryöpyn niskaasi, huomaa, että reaktio ei ehkä johtunut sinusta, vaan jostain muusta asiasta.

Naura enemmän

Luonteva, hyväntahtoinen nauru rentouttaa, vapauttaa ja yhdistää ihmisiä. Nauru myös tarttuu. Nauru ei ehkä pidennä ikää, mutta se saa elämän tuntumaan mukavammalta.

Harjoittele ihmissuhdetaitoja

Harjoittelu tekee mestarin myös ihmissuhteissa. Eräskin ujonpuoleinen mies lähestyi 150 naista pyytäen heitä kanssaan treffeille. Yksikään ei suostunut, mutta miehen pelot hävisivät. Varsinkin pelkojen voittamisessa harjoittelu toimii. Sen myötä syntyy vähitellen kokemus, että vaikeistakin tilanteista voi selviytyä.

Surkuttele asioita yhdessä

Sovi ystäviesi kanssa, että käytetään tunti kaikenlaisten kurjien asioiden surkutteluun. Joskus on nimittäin hyvä tuulettaa päässä pyöriviä kielteisiä ajatuksia ja huomata, että muiden mielessä liikkuu samanlaisia mielikuvia. Olisi outoa, jos tämä surkuttelu ei jossain vaiheessa johda hilpeyteen. Ja kannattaa liioitella – paras liioittelija saa parhaat naurut!

Vaali suhteita läheisiin

Jos läheisesi eivät ole onnellisia, on vaikeaa itsekään olla. Onnellisuus tarttuu siinä missä onnetonkin mieliala. Tunteiden tarttuminen on moneen kertaan tutkimuksissa todettu. Olisi hyvä huomata, mitä levittää ympärilleen. Onko ympärilläsi positiivisuuden kehä, johon muiden on mukava tulla? Vai onko se kyynisyyden, kriittisyyden ja väheksymisen kehä?

Ole kiltti

Kiltteys on pehmeyttä, hyväntahtoisuutta ja avuliaisuutta. Se on hieno ja arvokas ominaisuus ihmisessä. Ojasen ajattelussa kiltteys ei ole alistumista, avuttomuutta tai kynnysmatoksi asettumista. Kiltteys vaatii sisäistä vahvuutta, joka näkyy esimerkiksi kykynä olla antamatta takaisin samalla mitalla, jos tulee kohdelluksi huonosti.

Tee positiivisia tekoja

Kiitä, pyydä anteeksi ja ole ystävällinen, sillä hyvillä teoilla on voimaa. Ojasen tapauksessa esimerkiksi niin, että hän muistaa näin 53 vuotta myöhemminkin ne ainoat kehut, jotka sai kouluaikanaan. Miksikö? Ne muuttivat sen, mitä poika ajatteli itsestään.

Tunnista kielteiset asenteesi

Miksi tutkisit asenteitasi? Koska tiedostamattomat kielteiset ajatukset ovat sinulle haitallisia. Ne ovat onnellisuutesi esteenä."