Toukokuu kääntyy kesäksi

Yökylävieras Jasu.

Toukokuu oli kiirettä ja hulinaa. Kokeenkorjausta ja oppilaanarviointia riitti. Aikaa piti olla tehdä väljästi, mutta silti kiire pukkasi päälle ja kasvatti stressiä. Palavereja riitti teemapäivien, oppilasasioiden ja monen muun tiimoilta. Viimeinen työviikko oli monella tapaa myös tunteikas: syksyllä vanha tuttu talo jää taakse ja tilalle tulee uusi, jo tuttu kyllä sekin, mutta syksyllä tarjolla uusin vivahtein. Siirryn siis ylä- ja alakoulun kesken jaetusta työstä kokonaan alakouluun. Vaikka talo on tuttu, siirtymään liittyy hiukan jännitystäkin: millaiseksi uusi työ muotoutuu. Haikeana jätän ison työyhteisön ja vuosi vuodelta paremmaksi jalostuneen yhteistyön lähikollegojen kanssa. Uudessa työyhteisössäni, mukavista ihmisistä koostuvassa, olen kielten- ja aineenopettajana ainoa lajiani. Haikeana jätän myös oppilaat, sillä valvontaluokkani oli mukava joukkio eikä muissakaan nyt päättyneenä lukuvuonna opettamissani ryhmissä ollut moitteen sijaa. Nuoret ovat tietysti nuoria ja murinaa tulee aina, mutta kokonaisuus oli poikkeuksellisen toimiva. Oppilaiden kannalta on epäilemättä vain hyvä, jotta saavat nähdä myös toisenlaisen toimintakulttuurin ja luottavaisin mielin jätän heidät hyviin käsiin.

Joka tapauksessa muutoksen tuulet siis puhaltavat ja lähtijää muistettiin kukkasin (huikean upea pelargoni ja lumisade koko opettajakunnalta ja suloinen auringonkukka lähikollegoilta) ja lahjoin. Erityisesti valvontaluokan antamia lahjoja availlessa tunteet läikähtelivät moneen suuntaan, päällimmäisenä kuitenkin ilo ja kiitollisuus siitä, että yläkoulu-urastani jäi mukava maku. Lahjat olivat todella hienoja ja arvokkaita. Olisipa mukavaa kuulla nuorten kuulumisiaan myöhemminkin. Sekin kiinnostaisi tietää, mille alalle kukin heistä suuntautuu.

Metsäretkiä teimme Maisa-koiran kanssa ahkerasti koko toukokuun aina sään salliessa. Koleaa ja sateistahan toukokuussa oli, mutta kevät eteni kuitenkin vauhdikkaasti.

Viimeisellä kouluviikolla pääsin luokkaretkellekin. Meidän kaksoset lähtivät luokkansa mukana Hämeenlinnaan ja minä pestauduin huoltojoukkoihin. Vierailukohteina olivat Hämeen linna, Militaria-museo ja Aulanko. Kovin oli mukavaa joukkoa lastemme luokkakaveritkin!

Kansallismaisemaa Aulangolta.

Metsäpäärynät kukkivat Arboretumissa.

Arboretumin magnoliat.

Toukokuun loppu ja päättäjäispäivä oli useammallakin tavalla jäähyväiset vanhalle ja uuden alku. Esikoinen sai peruskoulunsa päätökseen ja kaksoset siirtyvät yläkouluun. Olen hyvin onnellinen lasten hyvästä koulumenestyksestä. Ja paljosta muusta.

 

Kesän matkasuunnitelmat.

Pääsiäinen ja paluu arkeen

Pääsiäinen livahti ohi nopeasti. Tapasimme ystäviä Jämsässä ja Helsingissä ja saimme vieraita. Lankalauantaina 4.4. vietimme pienieleisesti kihlajaispäivää. On kulunut pian 21 vuotta siitä, kun Miehen kanssa tapasimme, täydet 19 vuotta on mennyt kihlautumisesta ja 17. hääpäivä häämöttää elokuussa. Kiitän Miestä pitkämielisestä lempeydestä, jolla hän enimmäkseen osaa suhtautua mielenliikkeisiini ja temperamenttiini. Juhlistimme vuosipäivää viimeisellä Ranskasta tuomallamme samppanjalla.

Helsingissä piipahdimme tapaamassa ystäviä ja pois lähtiessämme ajelimme lenkin Munkkiniemen, Seurasaaren, Hietaniemen ja Kaivopuiston rantoja katsellen keväisiä merimaisemia. Jalkauduimme Uunisaareen, jonne oli vielä kävelysilta paikoillaan.

Maisa-koira nauttii auringonläikissä torkkumisesta.

Taikinaterapiaa: mutakakkua, rahkapiirakkaa ja banaanikakkua.

Viikot pääsiäisen jälkeen ovat olleet hyvin hyvin kiireisiä. Työpäivien jälkeen on ollut opetussuunnitelmatyöryhmää, ammattiyhdistyksen kokousta, kunnan kieltenopettajien kokoontumista ja jos jonkinlaista muuta kokousta ja palaveria. Huvituksiakin on ollut: teatteriin olen ehtinyt kahdesti (Valokuvavarkaat Työväen teatterissa ja Ihmisen osa Tampereen teatterissa), ammattiyhdistyksen illanvietossa oltiin espanjalaisten tapasten äärellä, lähikollegojen kanssa istuttiin pienimuotoista viininmaistajaisiltaa.

Kevätilmat ovat olleet hyvin vaihtelevia. Aurinkoiset päivät ovat energisoivia. Yhtenä aurinkoisena päivänä kävin tutkailemassa kevään merkkejä Arboretumissa ja toisena Kaupissa.

Krookuksia Arboretumissa.

Sormet syyhyävät jo päästä tositoimiin.

Kesän viimeiset hetket

Lapset löysivät välitunnilla kuolleen sudenkorennon.

Syksyiset päivät pysyi pitkään valoisina ja poutaisina. Nautin valosta suunnattomasti ja yritin säilöä sitä verkkokalvoilleni marraskuun varalle. Upea ruska enteili loppusyksyn lehdetöntä värittömyyttä. Takapihan kärhö innostui kukkimaan uudelleen.

Arboretumissa syksy oli kauneimmillaan: lehdet mattona nurmella, kesän viimeiset ruusut ja upeat hortensiat.

Loppukesän lämpö

Viime viikolla kävin yhdessä suosikkipaikoistani Tampereella, Hatanpään Arboretumissa. Ruusutarha oli jo lähestulkoon parhaassa loistossaan.

Omalla etupihallani perhoangervot ovat jo kukkineet ja osa töyhtöangervoistakin samoin kuin muutamat kuunliljat. Mustilanhortensia kuitenkin valaisee varjoista etupihaa valkoisilla kukinnoillaan.

Takapiha on hurjan helteen jäljiltä hiukan voipuneen oloinen. Nurmikko on kuivunut ruskeaksi ja suurin osa perennoista on jo parhaan loistonsa nähnyt. Pensasaidan taakse istuttamistani kasveista punahatut ovat kuitenkin voimissaan. Muutaman vuoden ikäisessä Sinikka-luumupuussa on ensimmäinen raakile. Syysleimut ovat parhaimmillaan juuri nyt.

Lumikärhö aloittelee kukintaansa. Etsiskelin toista taimea pihan vastakkaiselle puolelle kuitenkaan sitä löytämättä.

Nepalinhanhikki ja kurjenpolvi.

Tähkätädyke.

Yllättäen aivan tyhjästä ilmestynyt hento malvan varsi puhkesi kauniisti kukkaan perennapenkin reunassa.

Pioniunikko olisi kokeilemisen arvoinen, jos innostuisin siemenistä asti kasvattamisesta.

Ukkosen uhka.

Tänä aamuna hoksasin, että hitaat lehdenlukuaamut alkavat olla ohi. Ajatukset ovat askarrelleet jo töissä: tutkailin uuden lukuvuoden lukujärjestyksiä ja kaivoin käsiini uudet oppikirjat, joihin olisi pitänyt tutustua ennen töiden alkua. Huomenna pitäisi jo käydä ottamassa tuntumaa itse työpaikalle.

Töihinpaluun vastapainoksi kävelimme pitkän helteisen lenkin Maisa-koiran kanssa. Matkan varrella huomio kiinnittyi paitsi metsässä mustikoihin myös pientareiden surisevaan touhukkuuteen. Perhosiakin näin muutaman. Niitä on ollut liikkeellä tänä kesänä todella vähän.

Kesäkuun loppu

Kesäkuun jälkimmäinen puolikas vietettiin vaihtelevissa säissä. Saimme aurinkoa ja lämpöä, mutta myös erittäin koleaa sadesäätä sekä ukkosta ja raekuuroja.

 

Kävin Hatanpään Arboretumissa ihmettelemässä kesää. Alppiruusut olivat kauneimmillaan ja muutamat pensasruusutkin kukkivat jo. Sää oli tuulinen mutta aurinkoinen. Pyhäjärven rannassa puhalsi niin kylmästi, ettei juurikaan tehnyt mieli jäädä ihailemaan maisemia.

Puutarhurin paras ystävä harventaa lahjaksi saatua orvokkia syömällä kukkia.

Kesän makuja.

Väsynyt lenkkikamu.

Ratinassa.

Marketista ostettu pionikimppu ilahdutti maljakossa, kun perennapenkin pionit ränsistyivät liian nopeasti.