Mua kevättää!

Kaupissa näkyi viime viikonloppuna varmoja kevään merkkejä. Linnunlaulu oli suorastaan huumaavaa, kostea maa tuoksui. Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat ja sammakko oli kömpinyt esille. Sammakko lähti uhkarohkeasti ylittämään hiihtouraa, joka oli paksussa jäässä, ja oli hyytyä matkalla. Vauhti hidastui loikka loikalta ja viimeiseen hyppyyn ponnistaminen kesti pitkähkön tovin. Paitsi paikoitellen hiihtouralla, jäätä oli myös varjoisemmilla paikoilla Näsijärven rantakallioilla.

Varastettua omaa aikaa: kupillinen kahvia ennen teatteria.

Aina yhtä innokas pieni lenkkikamuni mun.

Kevääntuloa olemme Maisa-koiran kanssa käyneet nuuhkimassa, katselemassa ja kuulostelemassa myös tutulla Hallilan metsälenkillä. Ja tietysti takapihalla, jossa sipulikukat nousevat yksi toisensa jälkeen kohti valoa. Pionin alut kurottelevat mullasta liiankin innokkaasti ja pelkään, että ne ehtivät kukkia aivan liian varhain ennen kuin on edes kunnolla kesä. Pihan molemmissa reunoissa aitaa pitkin kiipeävät kärhöt availevat silmujaan. Alkukesällä kukkiva hento alppikärhö vihertää jo reilusti, loppukesän runsaskasvuisessa kaunistajassa lumikärhössä silmut ovat vasta aavistuksen verran hereillä.

Pääsiäinen ja paluu arkeen

Pääsiäinen livahti ohi nopeasti. Tapasimme ystäviä Jämsässä ja Helsingissä ja saimme vieraita. Lankalauantaina 4.4. vietimme pienieleisesti kihlajaispäivää. On kulunut pian 21 vuotta siitä, kun Miehen kanssa tapasimme, täydet 19 vuotta on mennyt kihlautumisesta ja 17. hääpäivä häämöttää elokuussa. Kiitän Miestä pitkämielisestä lempeydestä, jolla hän enimmäkseen osaa suhtautua mielenliikkeisiini ja temperamenttiini. Juhlistimme vuosipäivää viimeisellä Ranskasta tuomallamme samppanjalla.

Helsingissä piipahdimme tapaamassa ystäviä ja pois lähtiessämme ajelimme lenkin Munkkiniemen, Seurasaaren, Hietaniemen ja Kaivopuiston rantoja katsellen keväisiä merimaisemia. Jalkauduimme Uunisaareen, jonne oli vielä kävelysilta paikoillaan.

Maisa-koira nauttii auringonläikissä torkkumisesta.

Taikinaterapiaa: mutakakkua, rahkapiirakkaa ja banaanikakkua.

Viikot pääsiäisen jälkeen ovat olleet hyvin hyvin kiireisiä. Työpäivien jälkeen on ollut opetussuunnitelmatyöryhmää, ammattiyhdistyksen kokousta, kunnan kieltenopettajien kokoontumista ja jos jonkinlaista muuta kokousta ja palaveria. Huvituksiakin on ollut: teatteriin olen ehtinyt kahdesti (Valokuvavarkaat Työväen teatterissa ja Ihmisen osa Tampereen teatterissa), ammattiyhdistyksen illanvietossa oltiin espanjalaisten tapasten äärellä, lähikollegojen kanssa istuttiin pienimuotoista viininmaistajaisiltaa.

Kevätilmat ovat olleet hyvin vaihtelevia. Aurinkoiset päivät ovat energisoivia. Yhtenä aurinkoisena päivänä kävin tutkailemassa kevään merkkejä Arboretumissa ja toisena Kaupissa.

Krookuksia Arboretumissa.

Sormet syyhyävät jo päästä tositoimiin.