Sadepäivän sanoja

Takana on loistavan aurinkoinen sarja kevätpäiviä. Luonto heräilee ja virittäytyy kesämielelle. Löysin ilokseni keltavuokkoja läheltä paikkaa, jossa niitä on ollut aiempinakin keväinä, mutta en täsmälleen samasta paikasta, sillä se on peittynyt levennetyn kevyen liikenteen väylän alle. Valkovuokkojakin olen bongannut. Kesän ensimmäiset voikukatkin ilahduttavat raikkaudellaan tuoreen vihreällä nurmikolla ja keväiset tuoksuvat peltokanankaalit ojanpientareilla.

Pääsin mukaan Tampereen kaupungin järjestämään koulutuspäivään. Kerrankin hyödyllinen koulutus: toiminnallisuutta harjoiteltiin itse tekemällä. Ensi syksynä peruskoulun pitäisi luoda nahkansa ja siitä pitäisi tulla Uusi Uljas. Luen paljon muutokseen liittyvää netistä. Välillä mielen valtaa epätoivo kaikkien suurten vaatimusten edessä ja ajoittain epätoivo syntyy siitä, että vaatimukset ovat niin kovin abstrakteja ja ne pitäisi itse osata tulkita konkretiaksi. Ops-uupumus ja into vuorottelevat.

Paras tapa rentoutua työpäivän jälkeen on antaa Maisan hypätä syliin. Se pyrkii syliin heti, kun istuudun nojatuoliin, pyörähtää pari kertaa, huokaisee ja rentoutuu unille. 

Luumupuu kukkii. Saa nähdä tuleeko tänä kesänä satoa. Toissakesänä sain yhden luumun, viime kesänä kolme, joista yksi säilyi siihen saakka, että pääsin maistamaan. Omenapuukin on jo nupulla ja kurjenmiekkojen lehdet nousevat maasta vauhdilla. Aikaisin kukkivissa pioneissa ja alppikärhössä on jo selkeät alkukesän merkit. Muuta kukkaa ei sitten taida juuri ollakaan luvassa. Luulin, että myyrät ovat tehneet tuhoja, mutta suurin vahinko on tainnutkin koitua lumettomasta, mutta kylmästä alkutalvesta.

Kasvimaakin odottaa kesää. Olen saanut suurimman osan käännettyä niillä kahdella käyntikerralla, jotka olen saanut järjestettyä enimmäkseen muun perheen kiireiltä. Raparperi, ruohosipuli ja mintut ovat vironneet. Siemenperunat ja juuresten, vihannesten ja kukkien siemenet odottavat maahan pääsyä.

Eilisilta oli Museoiden yö. Lähdimme liikkeelle ystävättären kanssa ja kävimme Näsilinnassa (eli Milavidassa), Mältinrannassa ja Amurin työläiskorttelimuseossa. Ilta päättyi hurjan upeaan musiikkiesitykseen nukketeatteri Mukamaksessa. Israelilainen monitaitoinen taiteilija Yael Rasooly esitti 1900-luvun alkuvuosikymmenten lauluja.

Kokeenkorjausta on riittänyt ja työrintamalla on muutenkin hektistä. Suurin tuska, numeroiden pähkiminen, on yhä edessä. Voi kunpa siihen saisi jonkinlaisen kylmänviileän automaatin, josta jokaiselle voisi tulostaa vastaansanomattoman objektiivista dataa.

Kesään on vielä matkaa

Kevät tuntuu sateen kylmentävältä kosteudelta ja auringon lämmöltä, taivaan sineltä, vihreän sävyiltä (ne valloittavat maan lakastuneelta värittömyydeltä), leskenlehtien pirteältä keltaisuudelta, sinivuokkojen viileältä sinisyydeltä, ketunleivän kukkien puhtaalta valkoisuudelta, auringon kirkkauden tummentamilta varjoilta metsässä. Se kuulostaa linnunlaululta, tuulelta, sateen ropinalta, ensimmäisten pörriäisten surinalta, ihmisten iloisemmalta, vapautuneemmalta naurulta. Se tuoksuu kostealta mullalta ja märältä maalta, pölyltä, orvokeilta, auringon lämmittämältä asvaltilta. Se maistuu terassikahvilta, grillatuilta kasviksilta, kesän ensimmäiseltä jätskiltä.

Kasvimaapalstalla kevättyöt on aloitettu. Muokkasin perunamaaksi aikomani palasen ja käänsin myös penkin, johon kylvän kehä-, ruis- ja auringonkukkia. Raparperi on selvinnyt talvesta. Herukkapensaat näyttävät onnettoman pieniltä.

Kevät - hirvittävän hurmaava huhtikuu

Huhtikuun alku sulatti lumet ja lupasi auringon valoa. Lumikellot kukkivat sateella ja paisteella. Sadettakin nimittäin saatiin: vettä, räntää, lunta ja rakeita. Lyijynharmaita päiviä ja kevään alun odotusta.

Huhtikuun alussa kulttuuririennot veivät jälleen pääkaupunkiin. Kansallisoopperan lavalla esitettiin Oopperan kummitusta. Olen nähnyt esityksen Lontoossa lähes parikymmentä vuotta sitten ja siihen (tai muistikuvaan siitä) verrattuna suomalainen toteutus oli vaatimattomampi, mutta upeahan se oli silti. Hyvät laulajat, toimiva lavastus ja puvustus, hienot tanssikohtaukset. Teatterikiikari olisi ollut tarpeellinen, sillä paikat olivat toisella parvella eli hyvin kaukana esiintyjistä.

Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma on puhuttanut paljon. Sen tekeminen ja pohtiminen on vienyt kuluvana lukuvuonna hurjasti aikaa ja energiaa. Ajoittain mieliala on uuden edessä ainakin toiveikas, mutta välillä yksin, koulunsa ainoana kieltenopettajana, työtään tekevää pelottaa, ajoittain vallitsee jopa syvä ops-uupumus. Käsialakirjoitus ainakin muuttuu kauas siitä, jonka me 70-luvulla kirjoittamaan oppineet harjoittelimme. Ensi syksystä koululaisten tarvitsee opetella enää tekstaus (ja näppäintaidot).

Uudet, syksyn 2016, kirjaimet

Huhtikuu toi mukanaan menestystä lasten harrastusrintamalla: Poika (ja Mies valmentaja roolissa) toivat oman salibandysarjansa kultamitalit ja pokaalin ja Esikoistytär oli mukana voittamassa A-tyttöjen salibandyn SM-hopeaa. Kuopustytär on ollut kevään voittaja muuten vain. Uintitreeni jatkuu sitkeästi ja hyvällä asenteella sairastelusta ja muista vastoinkäymisistä ja pettymyksistä huolimatta.

Pionit kurkistelevat alkavaan kevääseen.

Kulttuuririentoja tuli lisää kuun lopussa, jälleen Helsingissä. Komedia nimeltään Kaktuksen kukka, pääosissa mm. Satu Silvo, Santeri Kinnunen ja Eija Vilpas. Se oli poikkeuksellisen toimiva ja hauska.

"APRIL is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgetful snow, feeding
A little life with dried tubers." T. S. Elliot Arkkitehtien näkemys siitä, miltä Tamperelaisten rantojen tulisi näyttää. Olen käynyt kevään mittaan useita kävelemässä kertoja Pyynikin rannoilla ja harjulla. Alueesta on muodostunut suosikkini. Nyt sitä uhkaa kuitenkin tuho: alue halutaan rakentaa kerrostalolähiösi ja rannat tahdotaan peittää betonilla. Surullista. Tampereella on suoranainen vimma suunnitella ja rakentaa rannoille korkeita lähiöitä. Näsijärven ranta peitetään alvaltin ja betonin alle Rauhaniemestä Reuharinniemeen ja Pyhäjärven kohtalona on sama Hatanpäältä kohti Joselininniemeä. Pyynikinharjun sinivuokot. Mies muisti yllättäen kihlajaisvuosipäivämme, jonka itse olin unohtanut. 4.4. tuli täyteen 20 hyvää vuotta sitoutumista yhteiseen matkaan. Maisa-koira kesäturkissaan. Miehen leipomat vappumunkit maistuivat kaikille.