Matkalla Balttiassa: Pärnu, Riika, Tartto

Tänä kesänä päätimme matkailla hiukan lähempänä Suomea mutta kuitenkin ulkomailla. Varasimme laivamatkan ja suunnittelimme reitin, jossa ensimmäinen etappi oli pieni merenrantakaupunki Pärnu. Pääsimme perille majapaikkaamme, mukavan tilavaan ja siistiin huoneistoon melko ränsistyneessä kerrostalossa lähellä merenrantaa, illansuussa. Lähdimme pikimmiten kävelemään rantaa myöten kohti keskustaa löytääksemme ruokapaikan. Ilta oli hyvin tuulinen ja meri velloi melko kovasti. Tuulen mukana lentävä hiekka pisteli iholla ja näytti peittävän kaiken alleen.

Ylimmässä kerroksessa oli meidän loma-asuntomme.

Aamulla reippaat nuoremme lähtivät kolmisin juoksulenkille, kun taas minä ja Mies kävelimme rannassa olevalla luonnonsuojelualueella ja ihmettelimme rantakaislikossa piileksiviä nautoja. Kävimme koko joukko uimassa lasten palattua juoksemasta. Majapaikkaan päästyämme söimme aamupalan, pakkasimme ja lähdimme vielä ihmettelemään paikallista maisemaa ja elämää.

Kävelimme Pärnun keskustassa, vallihaudalla, Estonia-onnettomuuden muistomerkillä ja kahlasimme toiselle vanhoista aallonmurtajista, lounastimme ja käänsimme auton keulan kohti Latviaa ja Riikaa.

Ajomatka sujui mukavasti. Ihmettelimme kumpuilevia mäntymetsiä ja viljelysmaita sekä muutaman kerran näkyviin pilkahtavaa merta. Riikassa olimme perillä majapaikassamme illalla. Tällä kertaa majoitus olikin hiukan erikoisemmassa paikassa, automuseon yläkertaan rakennetussa huoneistossa. Asunto oli hieno! Lähdimme kaupungille katselemaan ja etsimään jälleen kerran ruokapaikkaa. Pysäköimme auton lähelle kaupunginkanaalia ja Bastejkalns-puistoa. Puistot olivatkin Riikassa upeita. Kävelimme vanhaan kaupunkiin, kävimme syömässä ja palasimme majapaikkaan. Paluumatkalla löysimme yhden Riikan mahtipontisista neuvosto-ajan muistomerkeistä Uzvaras-puistossa, puna-armeijan voiton monumentti.

Aamuyöllä heräsimme siihen, että Mies oli pahoinvoiva. Perheen ensimmäinen matkamahatauti. Minä menin lasten kanssa museoon katetulle aamiaiselle, tavattoman upealle vieläpä, ja lähdin lasten kanssa läheiseen ostoskeskukseen. Puoliltapäivin omakin vatsani alkoi velloa ja jouduin hypätä taksiin. Kaksi viidestä oli näin taudin kourissa ja jatkoa pelättiin. Lapset seikkailivat keskenään ostoskeskuksessa, kävivät syömässä ja elokuvissa, ja kävelivät illalla takaisin majapaikkaan. Tauti alkoi vähitellen tasoittua ja kuume laskea niin, että seuraavana aamuna ponnistauduimme ylös tautivuoteelta lasten käytyä aamupalalla. Ajoimme raikkaiden tuulten virkistettäviksi merenrantaan Jurmalaan. Lapset uivat, me aikuiset istuimme rannalla varjossa. Iltapäivällä kaupunkiin palattuamme jouduin luovuttaa ja lähteä nukkumaan, Mies ja lapset lähtivät venematkalle kanavalle ja joelle.

Jurmala Beach.

Viimeinen Riika-päivä alkoi koko perheen herkkuaamiaisella, jonka Diana-emäntämme oli jälleen valmistanut. Muiden herkkujen lisäksi kohokohtana oli lettuja! Syötyämme tutustuimme isäntämme Normundsin opastaminen Retro auto muzejs -museoon.

Riki - ystävällinen talonvahti.

Asuntomme sisäänkäynti.

Aamiainen tarjoiltiin museon tiloissa.

Ensimmäisissä polkupyörän lampuissa oli valonlähteenä kynttilä tai kaasu.

Amerikkalaisvalmisteinen kilpa-auto 1900-luvun alkupuolelta.

Kun museokierros oli ohi ja isäntäväki hyvästelty, pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme vielä kerran tutuksi tulleeseen parkkihalliin Riian keskustassa. Katsastimme Latvian sotamuseon, joka sijaitsee vanhan Ruutitornin yhteydessä olevassa rakennuksessa. Bongasimme lisäksi mm. Kolme veljestä (Riian vanhimpia taloja, jotka on rakennettu 1400-, 1600 ja 1700-luvuilla), Mustapäiden talon, tuomiokirkon luostarinpihoineen (evankelis-luterilainen kirkko, jossa ovat yhdet Euroopan suurimmista uruista, jotka olivat valitettavasti remontissa), Pyhän Pietarin kirkon näköalatorneineen, Vapauden muistomerkin ja ortodoksinen Kristuksen syntymän katedraalin. Sitten oli lähdettävä kohti Viroa ja Tarttoa.

Kolme veljestä.

Vapauden muistomerkki. 

Ortodoksikirkko.

Tiet Riiasta Tartton suuntaan olivat pitkiä matkoja työmaanaja matka eteni hitaasti. Maata vaihdettiin jälleen lähes huomaamatta. Pääsimme perille jonkin verran arvioitua myöhemmin, mutta löydettyämme Supilinn-puutalokaupunginosasta majapaikkamme ehdimme vielä hyvin etsimään ruokapaikkaa kävelykadun tuntumasta. Syötyämme bongailimme patsaita: Suutelevat opiskelijat Raatihuoneen torilla, Isä ja poika kävelykadulla, Sika Kauppahallin edessä, Kalevipoeg-muistomerkki Ema-joen viertä seurailevassa puistossa ja Kristjan Jaak Petersonin, vironkielisen kirjallisuuden perustan luojan, patsas Tuomiokirkon raunioiden lähellä Toomemäellä.

Kolmaskin majapaikka oli siisti ja huolellisin yksityiskohdin sisustettu.

Yliopiston päärakennus.

Raatihuone ja Suutelevat opiskelijat.

Isä ja poika.

Supilinn, romanttisesti rapistunut puutalokaupunginosa, jota on jo remontoitukin paljon. Jokaisen puutalon perällä on asunnon oma numeroitu puuliiteri.

Kauppahalli ja Sika.

Toomemäelle kiivettyämme lähdimme yöpuulle. Viimeisen matkapäivän aamu alkoi pakkaamisella ennen kuin lähdimme etsimään aamupalapaikkaa. Mies oli löytänyt netistä suosituksen, jonka mukaan Kohvik Werner  yliopistoa vastapäätä on kaupungin paras siinä lajissa. Erinomaisen aamiaisen saimmekin aurinkoisessa säässä kauniilla sisäpihalla. Lähdimme vielä tutkailemaan kaupunkia. Ehdimme käydä vielä Enkelisillalla, kasvitieteellisessä puutarhassa ja KGB-museossa ennen kuin oli aika lähteä kohti Tallinnaa ja Helsinkiä.

Mielessä oli kotiin päästyämme Enkelisillan viisaus. Otium reficit vires, Leisure renews powers, Vapaa-aika uudistaa voimat.

 

Stalinismin uhrien muistomerkki Rukkilill eli ruiskaunokki.

Takaisin Helsingissä ja Kustaanmiekassa, jota katselimme nyt päinvastaisesta kuin vain parisen viikkoa aiemmin.