Laiskaa lomaa

Helleaalto on täällä. Varsin trooppinen koskea lämpö hellii ulkona. Minä pysyttelen paahdetta paossa sisällä, paitsi milloin pitää asioita asioida. Mies pääsi autosta eroon maanantaina, joten kauppareissut ovat hiukan normaalia hikisempiä, pyörän selässä (ja omassa) ei saa kulkemaan tavaraa riittävästi viidelle, joten hiukan tiuhempaan tahtiin täytyy kauppareissuja tehdä. Tänään kävin päivällä jo lenkin rautakauppaan. Sitten oli vuorossa päinvastainen suunta ja ruokaostokset. Nyt on vielä vuorossa pisin lenkki koiranruokakauppaan. Täytyykin tästä intoutuneena vaihtaa koiranruokamerkkiä, jotta sitä oikeaa löytyisi lähempää.

Koiranreppana nukkuu keräyspaperikorissa. Hellettä paossa?

Eilen oli viimein opetushallinnon tentin B-osa. Kysymykset olivat kyllä haasteellisia. Kirjoitin tekstiä paljon, mutta oliko se riittävästi, jää nähtäväksi. Tulokset tulevat arvatenkin vasta loppukesällä. Toivonpa todella, että osuin oikealla tavalla asiaan.

Akileijat.

Huomenna on kierrätyspäivä: mainitsin ystävättärelle aikovani hävittää toispuoleiset tuijat etupihalta. Hänpä tuumasi, että niille olisi käyttöä hänen pihallaan ja toispuoleisuus ei haittaa. Nepä siis kaivamme maasta huomenna ja viemme lainapakulla Jämsään. Takaisin tullessamme tuomme ystävättären uudistetusta pihasta tarpeettomaksi jääneitä liuskekiviä. Siitä alkaa sitten piharemontti meilläkin: etupihalla huonosti kasvavan nurmikon tilalle laitetaan liuskekiveys ja istutuksia kohennetaan. Mukavaa lapiohommaa siis tiedossa.

Ensimmäiset päivänkakkarat oikovat terälehtiään.

Mitäpä muita uutisia? Vohveliraudan osti yhtenä keskimääräistä kurjempana päivänä (vaikka varsinaisesta lohtushoppailusta olenkin kasvanut yli). Hyvä vohveliresepti on haussa. Päivänä muutamana (juhannuspäivänä tarkkaan ottaen) leivoin pitkästä aikaa skonsseja. Otin satunnaisen reseptin netistä. Perheen tuomio oli, että vanha aito, skotlannista vuosia sitten saatu resepti on ehdottomasti parempi. En kiistänyt.

Varsin onnistunut raparperipiirakka.

Kuopuksen jauhotaidetta.

Vohvelikokeiluja.

Juhannusjuttuja (ja nopea paluu arkeen)

Juhannusaaton synttärisankari Maisa ja herrasmiesystävänsä Jasu.

Keskikesän yöttömän yön juhla, kesäpäivän seisaus ja juhannus menivät jo. Vietimme sitä ystävien kanssa: aaton aattona saimme mukavia vieraita, aattona kyläilimme itse ja juhannuspäivänä meillä oli jälleen ystäviä kyläilemässä, kylläkin varsin harmillisesti vajaalla miehityksellä kesäflunssan vuoksi. Juhannussunnuntai sujuttelikin sitten jo arkisemmissa puuhissa ja tenttiin lukiessa. Rauhaniemen Kansankylpylässä käytiin uimassa. Vesi oli vai 15-asteista. Minulla yhä säilyi talviturkki, mutta Maisa-koira kävi uimasillaan herkuilla houkuttelun tuloksena.

Metsäkukkia juhannuksena Jämsässä. Maariankämmekkäkö?

Juhannustaikojen seitsemän kukkaa bongattu, mutta jätetty kukkimaan pientareelle muidenkin iloksi.

Miehen loman alkuun on nyt viikko. Mistähän johtuukaan se, että oikealta lomalta tuntuvat vain ne viikot, jotka koko perhe on vapaalla yhdessä?

Tänään pitäisi käydä sepittelemässä tarinoita kunnallistaloudesta, henkilöstöhallinnosta ja opetukseen liittyvästä lainsäädännöstä. Ensimmäisen osan tulokset ropsahtivat jo sähköpostiin. Olin kyllä aidosti hämmästynyt hyväksytystä tuloksesta, sillä lukeminen ja tenttiin valmistautuminen oli kyllä lähes olematonta, sillä ajattelin saaneeni opetushallinnon kurssista tarvitsemani hyödyn jo luennoilla ajatus oli käydä vain katsomassa ilman suoriutumispaineita, minkä tyyppinen tentti on, mutta tentin läpimeno nostikin yllättäen selviytymisen paineita B-osaan. Tämänpäiväiseen olen valmistautunut huomattavasti paremmin, mutta varmaksi en oloani tunne. Oikeastaan epävarmuus vain lisääntyi lukemisen myötä.

Kurjenkellot perennapenkin valtiattarina kurjenmiekkojen ja unikoiden jo lakastuttua ja liljojen vasta venytellessä varsiaan.

Aurinkoisessa kukkapenkissä ruusut availevat nuppujaan, nämä jalommat sekä edellisvuotinen äitienpäiväruusu.

Vielä hento pionipenkin uusin tulokas aukaisi kaksi suloistakin suloisempaa kukkaa muiden pionien jo ränsistyttyä.

Pyörän selkään pitäisi hypätä jo nyt päivällä, sillä pikkueteisen uusi naulakko on saapunut rautakauppaan. Pitkään ja uskollisesti palvellut auto myytiin eilen ostajan löydyttyä yllättäen, joten lihasvoimin hoituvat nyt matkat tai vaihtoehtoisesti julkisilla liikennevälineillä. Auto oli myynnissä vajaan kuukauden, tähän saakka ei kuulunut kyselyjä, mutta heti ensimmäinen katsojapa sen tahtoikin omakseen. Ei ihme, siisti ja huolella pidettyhän se kulkupeli olikin! Kesän aikana, ennen lukuvuoden työrupeaman alkua, pitäisi löytää uusi ajoneuvo.

Superkuu keikkui taivaalla juhannuksen aikaan.

Kuokkalan museoraitti

Puskeman Kustaan savupirtti omanapuiden katveessa.

Pajamuseo.

Kävin esikoisen kanssa vierailulla Lempäälän Kuokkalan museoraitilla. Ehdimme sattumoisin ja ihan vahingossa mukaan opastetulle kierrokselle. Kierros alkoi museokaupasta ja jatkui parturi-kampaamon, suutarin, hammaslääkärin, sota-ajan ja savupirtin kautta pajamuseoon. Mukavan ja opettavaisen kierroksen jälkeen söimme lounaan Hakkarin kartanossa ja istuimme tovin kuuntelemassa Kuokkalan kosken kohinaa.

Luonnonkukkien päivä sunnuntaina 16.6.2013

Leinikki.

Maitohorsma.

Käenkukka.

Lemmikki Vihiojan varressa.

Voiko vuohenputki olla punertava?

Harakankellot sateen jäljiltä surullisesti riipuksissa.

Mäkikuisma.

Puna-apila.

Peltokanankaali.

Päivä oli sateinen, mutta pienelle kukkaretkelle lähdin kuitenkin illansuussa. Ulos lähdettyäni sade taukosi sopivasti.

Pienen pihan iloja ja murheita

Poutapäivä.

Maisa-koira lämmittelee aurinkotuolissa.

Juhannus lähestyy ja säät ovat olleet vuodenajalle tyypillisen vaihtelevat. Rankkoja sateita on tullut se verran, että kukkivista perennoista suurin osa on ränsistynyt rumaksi. Tänään on ollut vaihteeksi poutainen, vaikkakin hyvin tuulinen, päivä ja vietinkin suurimman osan aamupäivää takapihalta sateiden jälkiä siistien. Suurin harmitus ovat pionit: niiden kukinta meni ohi ilman, että ehdin siitä juurikaan nauttia. Lumikärhö on päässyt taas villiintymään niin, että jouduin kesyttää sitä bambukeppien ja narun avulla takaisin kohti säleikköä. Uudet kärhöt (alppi- ja vuori-) keskittyvät toivottavasti kasvattamaan juuriaan. Ensi kesänä olisi kiva nähdä niissä kukkasia. Vaikka saattaapa käydä niinkin, ettei tuo vuorikärhö edes selviydy talvesta näillä korkeuksilla. Viime kesänä istutettu jalompi heräteostoskärhö näyttää myös työntävän versoja maasta. Mahtaakohan kuitenkaan ehtiä kukkaan, jos se kasvamisesta sittenkin innostuu... Ruusuissa on pari nuppua ja liljat valmistautuvat kukintaan.

Suurin osa unikoista ränsistyi sateessa. Pari nuppua odottaa vielä suotuisia säitä.

Kurjenpolvia, vaatimattoman herttaisia.

Onkohan tämä jonkin sortin sarjatähdikki?

Maisa.

Yrttiruukussa punainen basilika, kanelibasilika ja suklaaminttu sulassa sovussa.

Piparminttu.

Ukkossateita

Tenttiin pitäisi lukea, kuivia lakipykäliä. Ajatus pätkii. Ulkona sataa. Mietteet karkaavat lomalle. Italiaan. Haaveilen myös mökkilomasta suomalaisen järven rannalla. Että kerran kesässä pääsisi illalla kuumasta mökkisaunasta viileään veteen ja aamulla suoraan sängystä. Se ei taida tänä kesänä toteutua ja aikaisempina en ole siitä niin haaveillutkaan, kun en milloinkaan ole ollut innokas saunoja. Innokas olen kyllä ollut järvelle tuijottelemaan, kesän ääniä, lintuja, tuoksuja, värejä hengittämään sisääni. Mutta nyt se haave on varhaisesta keväästä asti minussa tiukasti istunut. Haaveillut olen, etäisemmin, myös lasikuistista omenapuiden katveessa. Ehkä joskus vanhana joku mummonmökki jossakin kaukana?

Ukkoskuuro sai pionit hellittämään terälehdistään.

Sateen raikastama.

Tenttiin pitäisi lukea, kuivia lakipykäliä. Ajatus pätkii. Ulkona sataa. Yhdestä olen ylpeä: onnistuin päiviä sitten karkottaa synkkien ajatusten parven ajatuksen voimalla. Tai no, oikeastaan siinä auttoivat ne tylsät lakipykälätkin, joista olin viisaita sanoja kuuntelemassa (osaamatta sillä hetkellä niiden viisautta kuitenkaan arvostaa). Se alkoi viattomasta puhelinkeskustelusta. Soittajalle oli läheinen sanonut pahasti, niin kuin kuulemma aina kohdatessa. Lohduttelin: korvasta sisään ja toisesta ulos, maailma ei ilkeistä sanoista muuksi muutu, aurinko paistaa kuitenkin. Tuumasipa siihen soittaja läheisensä tuumanneen, että yhteinen tuttavamme oli sanonut, että sinäkin oot niin kummallinen. Naurahdin ja sanoin, että tietysti oonkin, kukapa ei olisi, jokainen tavallaan. Miten voisin muuta ollakaan kuin kummallinen, mutta se ei muutu siitä, että joku sormella osoittaa. Puhelu loppui, mutta pian huomasin synkän linnun tekevän pesää ajatuksiini. Häädin sitä mutta sainkin siivilleen kokonaisen parven synkkien ajatusten lintuja. Mustana pilvenä kiertelivät pääni ympärillä. Laitoin vierailukutsun menemään. Härkää sarvista ja lisää kummallisuutta tarjolle, ja lähdin luennolle, niitä kuivia pykäliä siis. Siellä ne synkät linnut eivät viihtyneet vaan olivat lentäneet illan aikana pois.

Tenttiin pitäisi lukea, kuivia lakipykäliä. Ajatus pätkii, mutta pieneksi hetkeksi täytyisi vielä saada lukeminen käyntiin. Ulkona sade on taas tauonnut. Ajatusten pesässä sirkuttaa pieni sininen lintu.

Matkahaaveita

Kuvat lainattu sivustolta http://velvetescape.com/2010/10/the-colours-of-camogli/.

 

Päätimme perheen kanssa tänä kesänä matkaillapienellä budjetilla lähelle. Ruotsinmatkaan päädyimme, sillä kaunis Tukholma on lapsille lähes tyystin esittelemättä. Aloin naputella ja klikkailla nettiin varausta: laivamatkat, hytit, auto, ruokailut... Hinta kipusi huimiin summiin. Mies katseli toimitusta ja tuumasi, että tuolla hinnallahan me lennetään etelään. Niinpä matkasuunnitelmamme heittivät yhtäkkiä yllättäen täyden voltin ja pari tuntia myöhemmin olivat lennot Italiaan varatut. Ihanaa! Odotan yllätysmatkaa suurella innolla, mutta kuitenkin levollisen rennoin mielin. Suunnitelma on lentää Bergamoon, ottaa sieltä menopeliksi pikkuauto ja huristella kolmen tunnin matka Italian Rivieralle. Vaatimaton, matkabudjetillemme sopiva, omatoimimajoitus löytyi Camoglin pikkukaupungista. Luvassa on uintia Välimeressä, rantoja ja kauniita maisemia sekä aitoa italialaista pitsaa. Herkullista italialaista jäätelöäkään ei sovi unohtaa. Ne vähäiset italian kielen alk

eet on pikaisesti kerrattava!

Löydettyjä linkkejä:

Foodlovers odyssey 

Virtual tourist

Daily motion (video)

Holiday check (kuvia)

Cinque terre villages

Camoglin kalastussatama. Kuvan lähde http://www.thehappyexplorer.com/2011/08/the-harbour-in-camogli/.

Majapaikkamme Boschettossa, Camoglissa.