Talvi teki tuloaan - ja perui tulonsa - monta kertaa. Rippunen lunta ja jokunen auringonsädekin silloin, musta maa ja lyijynharmaa taivas tällöin. Voi kuinka odotinkaan maisemaa valaisevaa lumiharsoa, edes ohuen ohutta. Joulu vietettiin lumetta.
Loppusyksy oli kiireinen, mutta yritin siitä huolimatta etsiä joulun tunnelmaa. Käsityömessuilta löytyi vain markkinameininkiä ja tungosta, joulutoriltakaan en joulumieltä löytänyt. Juhlafiilis antoi odottaa itseään aattoon saakka.
Joulunpyhät menivät laiskotellessa, ulkoillessa ja arkisissa puuhissa. Vuosien varrella paras oppi on ollut se, ettei joulun tarvitse olla pakosti mitään tiettyä vaan se tulee myös leppoisin valmisteluin. Muutamasta perinteestä pidimme yhä kiinni: Lumiukko, joulurauha, riisipuuro, hautausmaan iltatunnelma. Piparin tuoksu, kuusen syvä vihreä, kynttilöiden pehmeä valo.
Pitkälle koiralenkille pääsimme Miehen kanssa kaksin lempimaisemiin Pyynikin rannoille.
