![]() |
| Ukkoskuuro sai pionit hellittämään terälehdistään. |
![]() |
| Sateen raikastama. |
Tenttiin pitäisi lukea, kuivia lakipykäliä. Ajatus pätkii. Ulkona sataa. Yhdestä olen ylpeä: onnistuin päiviä sitten karkottaa synkkien ajatusten parven ajatuksen voimalla. Tai no, oikeastaan siinä auttoivat ne tylsät lakipykälätkin, joista olin viisaita sanoja kuuntelemassa (osaamatta sillä hetkellä niiden viisautta kuitenkaan arvostaa). Se alkoi viattomasta puhelinkeskustelusta. Soittajalle oli läheinen sanonut pahasti, niin kuin kuulemma aina kohdatessa. Lohduttelin: korvasta sisään ja toisesta ulos, maailma ei ilkeistä sanoista muuksi muutu, aurinko paistaa kuitenkin. Tuumasipa siihen soittaja läheisensä tuumanneen, että yhteinen tuttavamme oli sanonut, että sinäkin oot niin kummallinen. Naurahdin ja sanoin, että tietysti oonkin, kukapa ei olisi, jokainen tavallaan. Miten voisin muuta ollakaan kuin kummallinen, mutta se ei muutu siitä, että joku sormella osoittaa. Puhelu loppui, mutta pian huomasin synkän linnun tekevän pesää ajatuksiini. Häädin sitä mutta sainkin siivilleen kokonaisen parven synkkien ajatusten lintuja. Mustana pilvenä kiertelivät pääni ympärillä. Laitoin vierailukutsun menemään. Härkää sarvista ja lisää kummallisuutta tarjolle, ja lähdin luennolle, niitä kuivia pykäliä siis. Siellä ne synkät linnut eivät viihtyneet vaan olivat lentäneet illan aikana pois.
Tenttiin pitäisi lukea, kuivia lakipykäliä. Ajatus pätkii, mutta pieneksi hetkeksi täytyisi vielä saada lukeminen käyntiin. Ulkona sade on taas tauonnut. Ajatusten pesässä sirkuttaa pieni sininen lintu.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti