Kesäkuun loppu

Kesäkuun jälkimmäinen puolikas vietettiin vaihtelevissa säissä. Saimme aurinkoa ja lämpöä, mutta myös erittäin koleaa sadesäätä sekä ukkosta ja raekuuroja.

 

Kävin Hatanpään Arboretumissa ihmettelemässä kesää. Alppiruusut olivat kauneimmillaan ja muutamat pensasruusutkin kukkivat jo. Sää oli tuulinen mutta aurinkoinen. Pyhäjärven rannassa puhalsi niin kylmästi, ettei juurikaan tehnyt mieli jäädä ihailemaan maisemia.

Puutarhurin paras ystävä harventaa lahjaksi saatua orvokkia syömällä kukkia.

Kesän makuja.

Väsynyt lenkkikamu.

Ratinassa.

Marketista ostettu pionikimppu ilahdutti maljakossa, kun perennapenkin pionit ränsistyivät liian nopeasti.

Ystävien mökillä: olihan siellä muutakin kuin perennoja!

Nyt eletään jo heinäkuun loppua, mutta mukava mökkiviikonloppu on koko perheen muistoissa. Kameran kätköistä löytyi vielä paljon kuvia paitsi puutarhasta myös luonnonvaraisista kasveista.Puolukat kukkivat ja mustikat olivat jo raakileina. Nurmitädyke kukki sinisinä mattoina ja muutamia lemmikkejäkin löytyi samoin kuin leinikkejä, poimulehtiä ja puna-ailakkeja. Hiekkatien reunalla kukkivat ohdakkeet, mesimarjat, vanamot ja koiranputket.

Suomalaisessa järvimaisemassa on aina jonkinlaista kaihoisaa taikaa. Joka ilta saunoimme rantasaunassa auringon valmistautuessa laskemaan mailleen. Elävän tulen rätinä niin saunassa kuin mökin takassakin on kotoisa. Lapset halusivat paistaa makkaraa ja paahtaa vaahtokarkkeja elävän tulen ääressä.

Tehtävä ystävien mökillä: tunnista kasvit.

Kesäkuun lopussa saimme lainata ystävien mökkiä Keski-Suomessa. Saimme pieniä tehtäviä, joista yksi oli tunnistaa pihapiirin koristekasveja. Ystävät asustavat mökkiään ensimmäistä kesää ja pihapiirissä riittää tutkittavaa, sillä edellinen omistaja on ollut selvästikin innokas puutarhaihminen ja perennojen keräilijä. Monia kasveista tunnistin, mutta vähintäänkin yhtä monta jäi tunnustamatta, varsinkin jo kukkineet ja ne, joiden aika tulee myöhemmin kasvukaudella. Hiukan epäilen, ettei tästä ole juurikaan apua, mutta hauskaahan kasvien kuvaaminen ja ihmettely on aina. Tässä kuitenkin muutamia pihapiiriä myötäpäivään kiertäen ja sisäänkäynnin edestä.

Sisäänkäynnin edessä on kaksi käynnöstä. Niistä toinen on varmasti alppikärhö. Toinen (jota on kasvanut myös autokatoksen mökinpuoleisella seinustalla) on vielä tunnistamatta. Se ei kuki nyt, mutta arvelisin hentoisen köynnöksen saavan kukat ja kuolleiden vanhojen versojen perusteella päättelisin, että se tekee ehkä pieniä marjoja. Koiso ehkä? Köynnösten juurella kasvaa jonkinlaista saniaista. Ne, kuten erilaiset koristepensaatkin, ovat aina olleet minulle lähes mahdottomia tunnistaa.

Sisäänkäyntiä vastapäätä on iso kivi, jonka juurella kasvaa vuorenkilpeä ja maksaruohoa. Olisikohan se siperianmaksaruohoa?

Lipputangon juurella kiven ympärillä kasvaa monta kaunistusta. Kaikkea en siitäkään tunnista, mutta joitakin.

Lila kaunotar jäi minulle arvoitukseksi kuten sen vieressä kasvava kasvi, joka ei vielä kuki. Voisikohan tuo lila olla lehtoängelmä?

Akileijoja on siellä täällä, herkkiä vaaleanpunaisia ja dramaattisempia tummansinisiä.

Kurjenmiekkoja on istutuksissa myös siellä täällä.

Mökin päädyssä kullerot ovat juuri lopettelemassa kukintaansa, mutta akileijat värittävät kasviryhmää. Muista päädyn kasveista on vaikea sanoa mitään varmaa.

Mökin päädyssä on myös kurjenpolvia. Ne ovat varmasti kauniita kukkiessaan hiukan myöhemmin kesällä.

Suurin yhtenäinen istutusalue reunustaa leveänä kaistaleena liuskekivin porrastettua kulkureittiä mökistä autokatokselle. Se on oikea lajien aarreaitta. Sieltä löytyy monenlaisia kuunliljoja, nauhusta, toista laatua kurjenpolvea, kurjenmiekkoja, liljoja, jaloangervoja, kultatyräkkiä, suikeroalpia, syysleimua, ehkä väriminttuakin, esikoita, unikoita, orvokkeja, vuorenkilpiä ja rentoakankaalta sekä monta muuta lajia.

 

Humala kiipeää autokatoksen seinää.