Toukokuu kääntyy kesäksi

Yökylävieras Jasu.

Toukokuu oli kiirettä ja hulinaa. Kokeenkorjausta ja oppilaanarviointia riitti. Aikaa piti olla tehdä väljästi, mutta silti kiire pukkasi päälle ja kasvatti stressiä. Palavereja riitti teemapäivien, oppilasasioiden ja monen muun tiimoilta. Viimeinen työviikko oli monella tapaa myös tunteikas: syksyllä vanha tuttu talo jää taakse ja tilalle tulee uusi, jo tuttu kyllä sekin, mutta syksyllä tarjolla uusin vivahtein. Siirryn siis ylä- ja alakoulun kesken jaetusta työstä kokonaan alakouluun. Vaikka talo on tuttu, siirtymään liittyy hiukan jännitystäkin: millaiseksi uusi työ muotoutuu. Haikeana jätän ison työyhteisön ja vuosi vuodelta paremmaksi jalostuneen yhteistyön lähikollegojen kanssa. Uudessa työyhteisössäni, mukavista ihmisistä koostuvassa, olen kielten- ja aineenopettajana ainoa lajiani. Haikeana jätän myös oppilaat, sillä valvontaluokkani oli mukava joukkio eikä muissakaan nyt päättyneenä lukuvuonna opettamissani ryhmissä ollut moitteen sijaa. Nuoret ovat tietysti nuoria ja murinaa tulee aina, mutta kokonaisuus oli poikkeuksellisen toimiva. Oppilaiden kannalta on epäilemättä vain hyvä, jotta saavat nähdä myös toisenlaisen toimintakulttuurin ja luottavaisin mielin jätän heidät hyviin käsiin.

Joka tapauksessa muutoksen tuulet siis puhaltavat ja lähtijää muistettiin kukkasin (huikean upea pelargoni ja lumisade koko opettajakunnalta ja suloinen auringonkukka lähikollegoilta) ja lahjoin. Erityisesti valvontaluokan antamia lahjoja availlessa tunteet läikähtelivät moneen suuntaan, päällimmäisenä kuitenkin ilo ja kiitollisuus siitä, että yläkoulu-urastani jäi mukava maku. Lahjat olivat todella hienoja ja arvokkaita. Olisipa mukavaa kuulla nuorten kuulumisiaan myöhemminkin. Sekin kiinnostaisi tietää, mille alalle kukin heistä suuntautuu.

Metsäretkiä teimme Maisa-koiran kanssa ahkerasti koko toukokuun aina sään salliessa. Koleaa ja sateistahan toukokuussa oli, mutta kevät eteni kuitenkin vauhdikkaasti.

Viimeisellä kouluviikolla pääsin luokkaretkellekin. Meidän kaksoset lähtivät luokkansa mukana Hämeenlinnaan ja minä pestauduin huoltojoukkoihin. Vierailukohteina olivat Hämeen linna, Militaria-museo ja Aulanko. Kovin oli mukavaa joukkoa lastemme luokkakaveritkin!

Kansallismaisemaa Aulangolta.

Metsäpäärynät kukkivat Arboretumissa.

Arboretumin magnoliat.

Toukokuun loppu ja päättäjäispäivä oli useammallakin tavalla jäähyväiset vanhalle ja uuden alku. Esikoinen sai peruskoulunsa päätökseen ja kaksoset siirtyvät yläkouluun. Olen hyvin onnellinen lasten hyvästä koulumenestyksestä. Ja paljosta muusta.

 

Kesän matkasuunnitelmat.

Äitienpäiväjuttuja ja etenevää kevättä

Ollako hapan vai mukava? Sama vitsi pätenee ulkonäköön: kauneus on katoavaista, rumuus aina lisääntyy.

Äitienpäiväkin meni jo. Sain aamukahviherätyksen, kauniin terassihortensian, itse tehtyjä kortteja ja hienoja lahjoja. Esikoinen toi äitienpäivälahjaksi englannintuliaisia, teetä ja huulipunan. Erittäin onnistuneet valinnat! Avattiin kesän grillikausi ja katsottiin koko perheen voimin vuokraelokuva. Mukava, hyväntuulinen päivä siitä huolimatta, että töitäkin piti tehdä. Koepinot alkavat kasaantua uhkaavasti.

Kylmästä ja sateenharmaasta säästä huolimatta kevät etenee. Pihalla kukkivat jo tulppaanit ja esikot, takapihan nurmikko on jo kertaalleen leikattu ja pilariomenapuukin oireilee jo kukinnan suuntaan. Koivut ovat reippaasti hiirenkorvilla, ensimmäiset voikukat ja rentukat on bongattu, valko- ja keltavuokot kurkottelevat valoa kohti. Saniaiset ovat metsän hämärissä vielä tiukalla sykeröllä. Helatorstain vuoksi vajaa viikko ilahduttaa keväisten koepinojen alle hukkuvaa. Työpäivät käyvät vähiin ja kesän ensimmäiset matkat on varattu. Kesästä tulee varmasti hieno!