Terveisiä telakalta

Hatanpään arboretumin ruusut viime syksynä.

Blogi on ollut niin sanotusti telakalla lähes vuoden eikä vuodesta 2018 ole juuri muuta kuin matkakertomukset. Valokuvia on tullut otetuksi vähemmän eikä muitakaan virikkeitä kirjoittamiseen ole ollut. Arki oli talven ajan kovin harmaata. Muutamia museokäyntejä ja satunnaisia teatteri- ja elokuvateatterikäyntejä lukuunottamatta elämä valui eteenpäin melko tapahtumattomana.

Syksyllä retkeiltiin Ritajärvellä ja Kintulammella.

Maisa, lähimetsien prinsessa.

 Ja nyt on taas kesä ja se armas aika joutui jo. Piha vihannoi kostean ja aurinkoisen sään jäljiltä, rehottaa suorastaan, ja laiho kasvimaalla (tai no, eihän siellä tietenkään viljaa kasva). Eilen kävin parin viikon tauon jälkeen kasvimaata ihmettelemässä: rikkaruohoviidakko oli vallannut alaa ripeästi. Kitkin pari tuntia ja sain siistittyä vain kolmasosan palstasta eli noin kymmenen neliömetriä. Nokkoset polttivat sääreen ison laikun ja ohdakkeet pistelivät paljaisiin käsivarsiin. Tänään olisi mentävä jatkamaan ainakin toisen kolmanneksen lisää ja pitäisi aloittaa suursiivous, sillä koti valuu kaaokseen kevään työsesongin aikana. Siivotessa (ja kun syksyn lukujärjestys kolahtaa viestikanaville) pää ja ajatukset alkavat yleensä asettua hetkeksi kesäasentoon siihen saakka, että elokuun alku ja lukuvuoden aloitus alkaa lähestyä.

Kevään merkkejä Pyhäjärven rannalla.

Maisa talviturkissaan.