Yhä keväisempää

Pienet tete-narsissit kukkivat ihan pian.

Ensimmäinen yö, kun lämpötila pysyi plusasteilla. Aamuisin aikaisin fasaaanikukko huutelee kutsujaan ja tänä aamuna se tepasteli takapihan aidan takana. Siellä seikkailivat myös rusakot - ehkä sama kaksikko, jonka näin viime viikollakin joku aamu keittiön ikkunasta. Perennapenkistä nousee sipulikukkien versoja ja muutakin vihreää on jo näkyvissä. Myyristä ei näy vielä jälkeäkään! Toissapäivänä leikkasin lumikärhön alas ja siistin sekä takapihan aronia-aidan että perennapenkkejä. Lunta on takapihalla enää rippunen. Varjon puolella etupihalla on vielä paksusti tiukkaan pakkaantunutta lunta, joka kuitenkin alkaa toivottavasti sulaa viikonlopuksi luvatun sateen myötä: tänään onkin pitkästä aikaa harmaan pilvistä ja taivas enteilee märkää keliä.

Hanki on kantanut pellolla aamuisin, pakkasöiden jälkeen, kolmikiloisen koiran tietenkin ja paikoin ihmisenkin painon.

Ensimmäiset vihreät perennan , arovuokon, versot.

Kohmeinen toukka lämmitteli auringossa.

Pienet krookukset kääntävät kasvonsa valoa kohti.

Muutama näistäkin krookuksista on selviytynyt pahimmista myyrä- ja rusakkokeväistä.

Kevätkurjenmiekat ovat alkaneet levitä.

Lunta on etelänpuoleisella pihalla enää hyvin vähän, mutta pellolla sitä on vielä paksusti.

Rusakkokaksikko löysi kuivaa heinää syötäväksi - onneksi pihan ulkopuolelta.

Tyttären lehdenlukuhetki sai yllättävän käänteen.

Maisa parhaalla lempipaikallaan.