Mitä missäkin on

15. kesäkuuta 2016

Jo joutui armas aika


Kevään viimeinen kouluviikko on aina enemmän tai vähemmän kummallinen. Monia asioita ollaan lopettelemassa: ryhmien viimeisiä tunteja, kierrätyskirjojen keräämistä, papereiden palauttamista, asioiden dokumentointia seuraavaa lukuvuotta varten, arviointeja, poikkeusaikatauluja... Päätöstilaisuuksia riitti: kunnan ops-ryhmän päätösjuhla, eläköitymisjuhlat, kieltenopettajien laidunkauden avajaiset, seutukunnallisen ops-ryhmän lopettajaiset, ammattiyhdistyksen kevätkokous, kuudesluokkalaisten kevätkahvit ja tietenkin se varsinainen koulun kevätjuhla. Kiitospuheita, monia ystävällisiä sanoja ja paljon kauniita ajatuksia. Ystävien ja sukulaisten lasten ylioppilasjuhlia. Takana on pitkä ja työntäyteinen vuosi. Sulatteluun menee varmasti pitkä tovi.


Päättäjäisviikonloppuna ehdin kasvimaallekin. Perunan versot olivat nousseet pintaan, nopeimmin itäneet herneet haistelivat ulkoilmaa ja muutama auringonkukan alku oli näkyvissä. Ensimmäiselle kesälomaviikolle oli luvassa hyvin kylmiä öitä ja sateisen koleita päiviä. Kasvu siis tuskin jatkuisi yhtä nopeana. Koulin purjot ja lehtikaalit ja ostin kesäkurpitsan taimet odottamaan lämpimämpää jaksoa ja istutusta.







Juhannusruusut, syreenit ja pionit olivat päättäjäisten aikaan jo täydessä kukassa.


Äitienpäivähortensia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti