Praha

Kesäloman ensimmäisenä maanantaina 6.6.2016 hyppäsimme opettajajoukolla junaan, ajelimme sillä lentoasemalle ja lennähdimme Prahaan. Suomen kolea sää vaihtui Tsekin aurinkoiseen lämpöön. Olimme perillä illalla, majoittauduimme Ibis Praha Wenceslas Square -hotelliin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Edellisestä käynnistäni oli 18 vuotta, joten minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa kaupungista, mutta onneksi joukossa oli yksi, joka osasi suunnistaa. Asettauduin siis mukavasti perässäkulkijan helppoon rooliin. Hotelliltamme oli vain lyhyt kävelymatka Wenceslas-aukiolle, jolla sijaitsevat Kansallismuseo ja siitä pääkadulle Václavské náměstílle. Löysimme kivan ruokapaikan, söimme, ihmettelimme maan tapana olevaa koko pöyseurueen yhteistä laskua, tippauskäytäntöä ja vieraita rahoja, ja palasimme hotellille.

Tanssiva talo

Tiistaiaamuna suuntasimme aamupalan jälkeen kaupunkikierrokselle. Tavoitteena oli kävellä ainakin joen varteen, Kaarlensillalle ja Vanhaan kaupunkiin. Reitti mutkitteli ensin joen rantaan lähelle Tanssivaa taloa, joka on silmiinpistävä moderni erikoisuus perinteisen kauniissa kaupungissa. Talo kuvaa Ginger Rogersia ja Fred Astairia tanssimassa. Hauska ajatus! Jatkoimme matkaa joen rantaa Manesin modernin taiteen museon ja Kansallisteatterin ohi, poikkesimme Vltavan vasemmalle rannalle Legii-siltaa pitkin. Lepuutimme jalkojamme hetken kahvila-ravintolan leppeän aurinkoisella terassilla ja jatkoimme Kampan alueen läpi kohti John Lennon -seinää ja Pyhän Nikolaoksen kirkkoa. Sinne maksoimme sisäänpääsymaksun ja ihmettelimme hetken kaunista rakennusta sisältäkin. Kirkko tuntui tutulta ja muistoja kaiveltuani totesin, että juuri siellä olimme konsertissa 18 vuotta sitten häämatkalla. Kirkossa on yhä toimivat barokkiurut, joilla jo Mozart aikoinaan soitteli.

Manes Exhibition Hall.

Kansallisteatteri vastarannan terassiravintolasta kuvattuna.

Modernia taidetta löytyi myös Kampan museon ympäristöstä.

Lounastimme Nikolaoksen kirkon kupeessa U Mecenasessa, joka mainostaa olevansa yksi Prahan vanhimmista toimivista ravintoloista. Gulassi ja olut olivat erinomaiset. Syötyämme jatkoimme vaellustamme kohti Kaarlensiltaa ja sitä pitkin joen yli Vanhaan kaupunkiin. Kaarlensilta on 516 mertiä pitkä ja 10 metriä leveä goottisilta, jota koristavat 30 pyhimyspatsaat. Molemmissa päissä on tornit, joihin pääsisi katselemaan kaupunkia. Vaikuttava rakennuskokonaisuus!

Sillan ylitettyämme tulimme Pieneltä puolelta Vanhaan kaupunkiin. Kävelimme Vanhankaupungin aukiolle, vilkaisimme pikaisesti Raatihuoneen seinässä olevaa tähtitieteellistä kelloa. Sitten olikin jo kiire hotellille valmistautumaan illan päivällisjokiristeilyyn.

Orloj, tähtitieteellinen kello

Vanhan kaupungin aukio

Kaarlensilta iltahämärissä

Päivällä nähdyt pingviinit iltavalaistuksessa.

Keskiviikkona aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja helteisenä. Aamupala oli taas erinomainen. Paikallinen erikoisuus omena oli jalostettu todella moneen muotoon. Paitsi että niitä oli tarjolla sellaisenaan ja piirakkaan leivottuna, tarjolla oli omenaa hillona, kuivattuina viipaleina ja rusinoiden kanssa mietoon sokeriliemeen valmistettuina paloina.

Aamiaisen jälkeen meitä odotti aulassa erinomaisen asiantunteva oppaamme Kari Senius. Hyppäsimme pikkubussiin ja ajelimme kohti kukkuloita ja Prahan linnan aluetta. Kävelimme luostarin ja monien palatsien ja aukioiden ohi, vilkaisimme hyvin pikaisesti Pyhän Vituksen katedraaliin, söimme lounaan ja kävelimme portaat alas meitä odottavalle pikkubussille. Kierros oli nopea eikä sisältänyt tutustumista mihinkään erityisesti, mutta antoi hyvän yleissilmäyksen Linnakaupunkiin. Kulkua kävellen porraskäytävää pitkin alas hidasti hiukan se, että linnan alueella oli juuri alkamassa EU-kokous, Prague European Summit, jonne oli saapumassa poliitikkoja ja diplomaatteja eri puolilta Eurooppaa.

Keskellä oleva pikku talo on esittänyt Mozartin kotitaloa elokuvassa Amadeus.

Jäimme bussista Vanhan kaupungin liepeillä ja kiipesimme kattojen tasalle U Prince -hotellin terassiravintolaan. Hetken lepäiltyämme jatkoimme Uuteen kaupunkiin shoppailukierrokselle. Shoppailu on usein matkoklla hukkaan heitettyä aikaa. Niin nytkin, sillä en löytänyt mitään erityistä ostettavaa.

Illalla oli vuorossa perin erikoinen kapakka, kirjailija Jaroslav Hasekin kantakuppila, se Aito ja Oikea Kunnon sotamies Svejkin baari. Se oli hauska ja erikoinen paikka. Mutkaton tunnelma ja elävää musiikkiakin siellä oli: hanuri, torvi ja laulua.  Joimme lasilliset ja lähdimme hotellin läheisyydessä olevaan pitseriaan, johon olimme saaneet muilta matkalaisilta suositukset. Vietimme oikein mukavan illan, kolmannen ja tällä erää viimeisen Prahassa. Aamulla oli aamupalan jälkeen aika ajaa bussilla lentokentälle ja lennähtää tuliaisostosten jälkeen takaisin kotiin Suomeen.