Kesäkuun alku

Hopeahärkki availee ensimmäisiä kukintojaan aivan kuten juhannuspionikin. Juhannuspioni on pionipenkkini suuri ylpeys. Ajatus siitä, että se on kukkinut suomalaisten kartanoiden puutarhoissa jo kauan sitten, antaa sille suuremman arvon kuin muille pioneilleni. Tarha- ja vuoripioneja saa kuka vain mistä tahansa puutarhamyymälästä, mutta juhannuspioni taitaa olla enemmänkin harvinaisuus. Kun ostin taimen, puutarhamyymälässä kerrottiin, että olivat onnistuneet saada myyntiin sinä vuonna vain kaksi taimea.

"Juhannuspioni on tullut eräiden kartanoiden puutarhoihin jo ehkäpä 200 vuotta sitten, niistä se on sitten siirtynyt alustalaisten puutarhoihin. Tämä kaikkien maatiaisperennojen äiti onkin tietyllä kartanokulttuurin alueilla jopa joka toisen yli 50 vuotta vanhan talon pihalla. Isompikukkaisten tarha- ja kiinanpionien tullessa markkinoille jäi juhannuspioni unohduksiin. Unohduksiin se on vaipunut muuallakin maailmassa, jopa hävinnyt. Sitä ei tunneta mistään Suomen ulkopuolelta. Voimme siis hyvällä syyllä kutsua sitä suomalaiseksi pioniksi.

Juhannuspioni on kasvupaikkavaatimuksiltaan vaatimaton ja sitkeähenkinen. Se voi olla hylätyn ja vuosikymmeniä sitten metsittyneen puutarhan viimeinen hengissä oleva ”puutarhaperenna”. Selviytymistä auttaa kyky vaeltaa, juhannuspioni voi lähettää vaakasuorasta varastojuurestaan versoja maan pinnalle puolenkin metrin päästä. Se pystyy väistämään kasvavia puita ja voi esimerkiksi sadan vuoden vaelluksen tuloksena olla siirtynyt johonkin kivenkoloon puutarhan reunalle. Selviytymis mahdollisuuksia lisää se, että juurenpalasilla on kyky kasvattaa silmuja. Tällöin uuteen paikkaan joutunut juurenpätkä voi yhden tai kahden vuoden lepotauon jälkeen muodostaa versoja.

Juhannuspioni kuuluu vuoripioniryhmään, lajiin Paeonia humilis. Kuitenkin kaikista lajitovereistaan poiketen sen kukat ovat kerrotut. Juhannuspioni on korkeudeltaan vähän yli puolimetrinen. Lehdet ovat kiillottomat sinivihreään vivahtavat. Lajituntomerkki on lehden alapinnan lehtisuonien karvaisuus. Kukat ovat pitkien kukkavarsien päässä.Juhannuspioni pitää kuivahkosta kasvupaikasta ja hyvin läpäisevästä maasta. Se on herkkä jääpoltteelle, joten maata tulisi olla juuren niskan päällä viitisen senttiä. Juhannuspioni pitää puolivarjosta, kehittyy kauniiksi kasviksi jopa täysivarjossa. Täydessä paahteessa se kasvaa hiukan lyhyemmäksi. Suositeltavaa on käyttö pionipenkin reunuskasvina. Kukinta-aika on ilmastonmuutoksesta johtuen Lounais-Suomessa jo pari viikkoa ennen juhannusta, muutama päivä ennen tarhapioneja. Pohjoisin tietämämme juhannuspioni kasvaa Kajaanissa."
Pionien koti

                                                 

Akileijat ja sarjatähdikki.