Kesäkuu

Kesäkuussa idänunikot kukkivat nopeasti. Parissa viikossa ne kasvattavat voimakkaat kukkavarret, nuput pullistuvat yhä muhkeammiksi kunnes avautuvat kukkaan. Muutaman päivän kukittuaan terälehdet putoavat maahan kuin jättiläismäiset punaiset lumihiutaleet ja kukinnon tilalle kypsyy koristeellinen siemenkota.

Kesäkuussa pienen pieni takapihani on täynnä elämää. Kukat kehittyvät nopeasti täyteen suloisuuteensa. Monena kesänä huomaan toivovani, että voisin hidastaa ajan kulkua ehtiäkseni nauttia jokaisesta uudesta kukkijasta. Mutta ajan kulkua ei käy pysäyttäminen. Kulunut kesä oli hyvin aurinkoinen. Valon ja lämmön vaikutuksen näki selkeästi kasvun voimasta.

Arokissankäpälät kasvattavat hopeiset lehdet ja kukkavarret ja kukkivat suloisen pehmein, pienin kukinnoin aurinkoisessa rinteessä.

Vuori- eli vuokkopioni.

Kurjenpolvista hennoimpana kukkii neidonkurjenpolvi.

En ole kovinkaan suuri maksaruohojen ystävä, vaikka niitäkin on löytänyt tiensä perennapenkkiini. Pienin tähdin kukkiva valkomaksaruoho on suosikkini. Se on kaino kukkija eikä myöskään levittäydy kovinkaan voimallisesti muiden maksaruohojen tapaan.

Alppiasteri kuuluu kesäkuun kukkijoihin toisin kuin monet muut asterit.

Punatähtiputken toivoisin levittäytyvän. Se kukkii ujona ja hentona paikoillaan kuin olemassaoloaan anteeksi pyydellen.

Nukkapähkämö kasvaa voimakkaana mutta kukkiia vaatimattomasti. Hopeinen kasvi on kuitenkin näyttävä. Ruotsinkielinen nimi "karitsankorva" (lammöron) kuvaa osuvasti kasvin lehtiä: ne ovat samettisen pehmeän nukan peittämät.