Kevät etenee

Tänä vuonna kevät tuntuu etenevän poikkeuksellisen hitaasti. Kylmä pohjoistuuli on viilentänyt aurinkoisia päiviä niin, ettei takkia ole voinut vielä jättää pois. Takapihalla kuitenkin tapahtuu koko ajan. Etupihalla sinivuokot ovat kukkineet jo tovin aroniapensaan juurella.Takapihalla, jonne aurinko paistaa kirkkaina päivinä koko päivän, kukkivat idänsinililjat ja kevättähdet. Valkoiset sarjatähdikit ovat ehtineet jo kukintansa loppupuolelle.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna, juuri ennen vappua, istutin kevään ensimmäiset orvokit ja yhden urhean pelargonin uhmaamaan yhä hyvin kylmiä öitä. Pelargonikin on selviytynyt hyvin terassilla.

Toissapäivänä pyöräilin Kauppiin katsomaan, joko ulkoilureitit ovat siellä lenkkeilykunnossa. Metsänpohja oli sinisenään sinivuokkoja. Niiden erilaiset sävyt jäänsinisestä lähes syvään lilaan oli hämmästyttävä. Ensimmäistä kertaa löysin myös kukkivan näsiän.

Mullasta aiemmin kurkistellut mystinen kasvi osoittautui, aivan kuten arvelinkin, hyasintiksi. Niitä nousi useampiakin. Huonomuistinen istuttaa erilaisia heräteostossipuleita perennapenkkiin ja yllättää itsensä keväällä iloisesti. Ja jos unohtaa maahan kätketyt yllätykset riittävän hyvin, ei myöskään pety, jos rusakot ja myyrät ovat ne kaikessa hiljaisuudessa pistellyt poskeensa talven mittaan.

Muistutus itselle: kastele perennapenkkejä!