Matkakertomus Islannista

Sain tilaisuuden matkustaa Islantiin marraskuun puolivälissä. Tässä pieni matkakertomus kuvien kera.

Lähdimme ystävättären kanssa matkaa maanantaina aamupäivällä. Auto, juna, bussi, lentokone, kaikki matkustusvälineet sujuvasti ajallaan. Olimme perillä Reykjavikissa vasta pimeän aikaan. Kaamoshan on siellä pidemmällä kuin Tampereella, Islannin pääkaupunki sijaitsee kai suunnilleen Oulun korkeudella, ja päivät runsaan tunnin lyhyempiä marraskuussa.

Tiistaina nousimme varhain aamupalalle ja odotimme hotellin aulassa kuljetusta, pikkubussia, joka vei meidät koko päivän kestävälle kiertoajelulle. Ulkona oli matkaan lähtiessämme vielä melkein pimeää. Ensimmäinen pysähdys oli Kerið, pikkuruinen järvi vanhan tulivuoren kraaterissa. Ympäristö oli karua laavakiveä.

Tulivuoren kraateri.

Laavakiveä kraaterin reunalla.

Lyhyt aamupäivän kahvitauko pidettiin Selfossissa, kylässä, joka oli viimeisimmän ison (6,3 richteriä) maanjäristyksen keskuksessa 2008. Sen jälkeen matka jatkui Faxi-putouksille Tungufljót-joella.

Faxi-putous.

Grand Golden Circle -kierros jatkui geysireille, jossa pidettiin pidempi lounastauko. Siellä oli kuumaa vettä puroina, höyryävinä ja kiehuvina silmäkkeinä ja tietenkin Strokkur, joka purkautui epäsäännöllisin väliajoin jopa parinkymmenen metrin korkeuteen. Kultainen kierros on muuten saanut nimensä menninkäisten mukaan ja kunniaksi: heillä on saagojen mukaan yllään kullasta punottu vyö.

Lounaan jälkeen kierros jatkui Gullfoss-putouksille Hvita-joelle, jossa mahtavalla voimalla virtaava vesi on peräisin ylänköjen jäätiköiltä. Siinä kohtaa olin kuluttanut kännykkäni akun yrittäessäni vangita talteen Strokkurin purkausta, joten kuvia loppumatkasta on vain postikorteilla. Kahvitauon jälkeen matka jatkui yhä upeissa maisemissa. Islannin suurimman järven Þingvallavatnin näkymien jälkeen saavuimme sen toiselle puolelle 
Þingvellir-kansallispuistoon. Siellä ajoimme mannerlaattojen erkanemiskohtaan revenneeseen laaksoon ja kävelimme Euraasian mannerlaatalta viikinkiaikaisen kokoontumis- ja parlamenttipaikan, Lögbergin, kautta polkua ylös Pohjois-Amerikan mannerlaatalle. Näköalatasanteelta aukesi hieno näkymä laaksoon ja järvelle. Kierros päättyi illan hämärtyessä.

Keskiviikkona oli ratsastuspäivä. Ishestar-tallien auto kävi noutamassa meidät hotellilta. Kirjauduimme kierrokselle, katselimme opastusvideon ja varustauduimme matkaan. Minä sain uskolliseksi ratsukseni Frostyn. Valitsin hitaamman ryhmän ja etenimme enimmäkseen käyntiä mutta välillä pieniä matkoja myös tölttiä ja taukopaikan jälkeen hiukan vauhdikkaammin takaisin.

Frosty.

Torstaina aloitimme päivän kiipeämällä (no, oikeasti hurautimme mukavasti ja nopeasti hissillä) Islannin korkeimman rakennuksen, Hallgrímskirkjan torniin. Aamupäivä oli todella tuulinen (n. 16 m/s) ja kun kirkko vielä sijaitsee kaupungin korkeimmalla kohdalla, tornissa kävi aikamoinen puhuri.

Näkymä kirkon tornista kaupungin yli merelle.

Iltapäivällä oli Bláa lóniðin, Sinisen laguunin vuoro. Se oli todella erikoinen paikka. Keskellä laavakivikenttiä höyrysi kallioiden välissä maitomainen sinertävänvihertävä pieni järvi. Vesi on 2/3 meri- ja 1/3 makeaa vettä ja siinä on paitsi tietenkin paljon suolaa, myös mineraaleja ja aivan omanlaisensa bakteeristo. Kylpylän vesi tulee tuliperäisen maan uumenista. Maan sisällä lämpötila on noin 240-asteista, joten pintaan nouseva vesi on kiehuvan kuumaa. Vesi johdetaan louhittuun altaaseen, ja jäähdytetään sopivaksi. Allas näyttää luonnon muovaamalta ja se on ulkona paljaan taivaan alla.

Laguunin merkillinen vesi on terveellistä iholle, mutta ei hiuksille. Omani (luonnonväriset) tosin pysyivät sileinä, mutta ystävättäreni (värjätyt) kutrit muuttuivat todella tottelemattomiksi. Kasvoille levitimme silica-mutaa ja iho oli käsittelyn jälkeen silkinpehmeä. Illan pimetessä alkoi sataa räntää. Siinäpä tunnelmaa: mustan taivaan alla räntäsateessa nautiskelimme vihreää smoothieta kaulaamme myöten sinisessä vedessä. Smoothie näytti kamalalta mutta oli herkullista ja varmasti hurjan terveellistä: se sisälsi mm. mangoa, banaania, pinaattia ja inkivääriä. Päätimme illan laguunin ravintolassa vielä yhteen kala-ateriaan.

Tiet laguunille kulkivat sammaloituneiden laavakenttien keskellä.

 

Sinisen laguunin vettä.

Perjantai-aamuna herätys oli jo 3.30. Hotellin ravintolaan oli katettu varhaisille lähtijöille kevyttä aamupalaa ja bussi haki matkaajat jälleen kerran suoraan hotellilta. Missään ei varmasti pidetä vieraista niin hyvää huolta kuin Islannissa!

Vertu velkomin í vinalegt andrúmsloft á Hótel Frón í hjarta Reykjavíkur.

"The snow never melts

in the ears of trolls

that have turned to stone

at dawn on the moors."

Sigurbjörg Þrastardóttir