Toukokuu

Toukokuu on nyt kesäkuun ollessa pian puolessa vain kaukainen muisto. Se oli toisaalta kolea, mutta myös aurinkoinen ja lämmin, kiireinen, nopeasti ohi kiitävä, keväinen ja kukkiva. Töissä kiire tiivistyy aina toukokuulla, niin tänäkin vuonna. Koeviikoilla korjattavaa riitti jälleen yllin kyllin, mutta kaikesta siitä taas selvittiin ja yksi ikäluokka saatiin kokeilemaan siipiään maailmalle. Tänä vuonna viimeinen kouluviikko oli täynnä mukavia ja hyvin organisoituja teemapäiviä. Vietimme aikaa ulkona liikunta- ja retkipäivien merkeissä vaihtelevassa säässä, jollainen oli leimannut koko toukokuuta. Aurinkoa, lämpöä, koleaa tuulta ja sadetta.

Koska talvi oli hyvin lyhyt tänä vuonna, kevät tuli kuin varkain jo hyvin aikaisin, ja siksi kevätkukatkin aloittivat kukkimisensa jo varhain. Kauppi kukki sinivuokkoja ja Iidesjärven rannalta löysin keltavuokkoja. Valkovuokot kukkivat pian kilpaa metsätähtien ja ketunleipien kanssa. Perennapenkkiä värittivät tulppaanit, krookukset ja esikot.

Vuokot kukkivat myös perennapenkissä pionien alla.

Kirsikkapuut Hatanpään Arboretumissa.

Valkovuokot.

Keväinen raekuuro.

 

Äitienpäiväkukkaset.

 Äitienpäivä oliharmaa ja pilvinen, sateen uhka oli ilmeinen. Sain aamulla kauniit kukkaset ja kahvit laulun kera eikä lahjojakaan ollut unohdettu. Luovuimme sään vuoksi ajatuksesta lähteä tavanomaiseen äitienpäiväretkipaikkaamme Orivedelle. Sen sijaan ajoimme eväät mukanamme Lempäälään Birgitanpolun varteen Kirskaanniemeen. Siellä paistoimme makkarat ja söimme makeammatkin eväät, mutta perinteinen kaarnaveneiden vesillelasku jäi suorittamatta sadekuuron yllättäessä.

Kaarnalaiva.

Kovin montaa metsäretkeä en toikokuun aikana ehtinyt tehdä työ- ja harrastuskuljetuskiireiden vuoksi tehdä, mutta jokainen niistä tuli tarpeeseen. Lintujen laulu, puiden lomasta siivilöityvä kevään valo ja kostean metsän tuoksut, huikaiseva uusi vihreys ja voimakkaasti valoa kohti kasvavat kasvit rauhoittavat ja voimaannuttavat.

Ketunleipiä Hallilan metsässä.

Käenrieskoja nuemella tammien varjossa.