Mitä missäkin on

2. marraskuuta 2016

Syksyä ilmassa - ja nostalgiaa





Jyväskylästä on paljon hauskoja opiskeluaikojen muistoja. Siksi lähdin innolla matkaan, kun kutsu kävi yliopiston alumnipäivään. Kampusalue oli kauneimmillaan. Vanhaan päärakennukseen ei ollut menemistä remontin vuoksi eikä rakennevaurioiden takia käytöstä kokonaan poistettuun kieltenlaitoksen rakennukseen, mutta kirjastolla kävimme. Ihastuimme ja kauhistuimme - aika on seisahtanut paikalleen.

Alumnipäivää edeltävänä iltana seikkailimme kuitenkin Kirkkopuistossa ja Tourujoen varressa Valon kaupunki -tapahtumassa. Yksi vetonauloista oli australialaisen Amanda Parerin jättiläismäiset, maailmaa laajasti kolunneet valopuput.








Sadonkorjuu





Myrskytuhoja.









Lisää retkiä sinne tänne


Elokuun alun retki Laukon kartanoon tehtiin koleaakin koleammassa, repivän tuulisessa sadesäässä. Seurueeseen kuuluivat Mies ja ystäväpariskunta. Kartanon alakerta oli kauniisti entisöity ja kalustettu, yläkerta oli lähes kalustamattomana suorastaan pettymys. Todella herkullinen lounas paikkasi kuitenkin suhteellisen kalliilla lipulla saatua vähäistä elämystä. 


Loppukesällä tehtiin retkiä sinne tänne lähiympäristössä. Kävin Miehen opastuksella ensimmäistä kertaa Mannerheiminkalliolla. Takapiha, Hatanpään Arboretum ja tietenkin kasvimaa olivat arkisempia pikku retkien kohteita. Jopa takapiha siinä mielessä, että vaikka siellä pyörähtääkin vuoden ympäri joka päivä, ei siellä tule useinkaan oikeasti katseltua ympärilleen ja nähtyä.




Arboretumin kesän kaunein.
Ystävä sai houkuteltua minut Katariina Lillqvistin ohjaaman animaatioelokuvan Radio Dolores ennakkonäytökseen. Työväenmuseo Werstaalla oli myös elokuvan teosta kertova näyttely. Mielenkiintoista.


Lähimatkailua oli myös parituntinen opastettu kierros Pikkupalatsissa. Kauniisti entisöity palatsi olisi hauska juhlien pitopaikka. Taidamme silti pitää ensi kesän Kaksosten rippijuhlat kotona.




Maisa-koira vie minua myös sinne tänne kaupungissa. Kalevan kirkkoa ympäröivää puistoaluetta kolusimme eräänä loppukesän aurinkoisena iltana. Muutamia patsaita puistosta löytyi, mm. hassu massiivinen möhkäle, Kalevala-muistomerkki Ensimmäinen runo.




Auringonlaskun sankarit matkalla kohti uusia seikkailuja.

Elokuinen, lempeän aurinkoinen Turku


Blogi on ollut jälleen pitkään heitteillä. Kuvia olen siirrellyt kännykästä valmiiksi odottamaan, mutta tekstejä en ole saanut aikaiseksi rustailla. Kiirettä on tietysti lukuvuoden alun myötä pitänyt, työtahti on tuntunut aiempia vuosia kiivaammalta. Liekö syynä sitten uudistunut opetussuunnitelma ja sen mukanaan tuomat haasteet vai ihan vain oma hidastuminen. Kivoja kuvayllätyksiä ja hauskoja muistoja täällä oli kuitenkin odottamassa, esimerkiksi tämä päivämatka Turkuun. 

Ihana tuoreen tervan tuoksu!
Lähdimme liikkeelle aamujunalla entisen työkaverin, nykyisen ystävän, kanssa. Hän on asunut Turussa joitakin vuosia ja kotoisinkin vähän sieltä päin eli hyvän oppaan sain matkalle. Minulle Turku on jäänyt vieraaksi vaikka muutaman kerran olen siellä pikaisesti pyörähtänyt. Aloitimme Luostarinmäen käsityöläismuseosta. Hienosti rakennettu talomuseoalue!


Lapsuuden mummolan pihasaunassa oli samanlainen kahva.

Museokierroksen jälkeen kiipesimme Vartiovuoren tähtitornille ja sieltä alas joen varteen ja sitä myöten Förille ja tois pual jokke. Wikipedia tietää kertoa, että "Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta, joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Leikkimielisesti sanotaan, että föri kuljettaa ihmisiä Turusta Åboon ja takaisin."



Lauttamatkan jälkeen kiipesimme Kakolanmäelle ihmettelemään vanhaa vankila-aluetta, jota nyt muutetaan nopeaan tahtiin asunnoiksi. Kahvittelimme ja nautimme Kakolan kakut vankilanjohtajan talon pihamaalla.




Kierrettyämme vankila-alueen palasimme takaisin joen rantaan ja ihastelimme loputkin neljästä Tähtiin tähyäjästä. Kari-Petteri Kakon neljä pronssiveistosta Eilen, Hetki sitten, Tänään ja Huomenna ovat todella sympaattiset ja hyväntuuliset.

Huomenna

Kävelimme vielä täl pual jokke bongaamaan tuomiokirkon ja Brinkkalan talon. Aboa vetus & ars novaan emme valitettavasti ehtineet ennen paluujunaa tutustua. Paljon mielenkiintoista nähtävää jäi seuraavaan kertaan.