Berliini

Helle on hellinyt tänä kesänä tamperelaisiakin. Kasvimaa on kuivunut niin, että tuskin mitään satoa saadaan. Jopa kaivo kuivui. Juuri tätä kirjoittaessani jyrähtelee kesän ensimmäinen ukonilma ja sade puhdistaa ilmaa. Tampere on yhtä suurta ankeaa rakennustyömaata eikä kovasti houkuta kulkemaan kaupungissa. Sosiaalisen elämän vaje vaivaa, kun ystävät ja tuttavat ovat matkoilla tai maalla. Miehen loma kuitenkin alkoi ja uimavedet ovat lämmenneet. Olemmekin Miehen kanssa pyöräilleen muutaman kerran uimaan. Nimenomaan pyöräilleet, koska automme hajosi tien päällä Etelä-Pohjanmaalla ja lepäilee nyt toistaiseksi seinäjokisen huoltamon tiloissa. Karistimme kuitenkin Miehen ja Pojan kanssa Tampereen tomut muutamaksi päiväksi jaloistamme ja kävimme tutkimassa Berliiniä.

Matkapäiviä oli viisi, tiistaista lauantaihin. Ensimmäisen päivän ohjelmaksi muodostui Potzdamer Platz, juutalaisten joukkotuhon muistomerkki, Branderburgin portti ja Pariser Platz, Reichstag sekä televisiotorni ja Alexanderplatz. Illalla palasimme Brandenburgin portille katsomaan jalkapalloa isolta näytöltä. Väkijoukkoon päästäksemme meidän piti läpäistä turvatarkastus niin kuin moneen muuhunkin paikkaan pyrkiessämme: laukkujen tutkiminen, metallinpaljastimet ja ruumiintarkastukset tulivat tutuiksi.

Toinen matkapäivä piti sisällään Spandaun (matkan ehkä ainoa lievä pettymys: tuo historiallinen, Berliiniä vanhempi kaupunki olikin lähinnä vilkas markkinapaikka, mutta pistäydyimme kuitenkin keskiaikaisessa St. Nikolaikirchessa), Charlottenburgin linnan ja sen puutarhat ja puolitoista kilometriä muuria eli East Side Galleryn sekä Berliinin tuomiokirkon katselua museosaarella sen jo sulkeuduttua. Unter den Lindenin kävelimme Brandenburgin portille, jälleen jalkapallon semifinaaliottelu mielessämme. Päivän aikana nähdyistä mielenkiintoisin ja vaikuttavin oli Berliinin muuri taideteoksineen Spree-joen varressa. 

Torstaina eli kolmantena matkapäivänä ohjelmassa oli Kaiser Wilhelmin muistokirkko, tekniikkamuseo, Potsdamer Platz uudelleen ja tarkemmin, Sony-keskus sekä tuomiokirkko sisältä kupoleineen ja kryptineen. Ehdimme poiketa myös KaDeWe-tavaratalossa ja Mall of Berlin -ostoskeskuksessa. Illalla kävimme Miehen kanssa vielä kävelemässä ja ihmettelemässä huippumuotia näyteikkunoissa Kurfürstendammilla, joka kulki aivan hotellimme läheltä.

Perjantaina, päivä 4/5, vietimme aamupäivän eläintarhassa. Norsut, kirahvit, apinat, pingviinit, jääkarhu ja pandat, akvaarion monenmoiset elävät meduusoista pieniin haihin sekä hyönteisosaston kaikenmaailman öttimönkiäiset torakoista sauvasirkkoihin ovat aina hauskaa katseltavaa. Sen jälkeen kaupungin historia vei meitä taas: Topographie des Terrors, seurailimme katuun merkittyä puretun muuria Checkpoint Charlielle, DDR-museo sekä Museuminsel, jonne tulimme taas niin myöhään, että museot olivat sulkemassa oviaan. 

Lähtöpäivänä kävimme vielä taidemuseossa, Gemäldegaleriessa, katselemassa mm. Rubensin ja Rembrandtin maalauksia, ja kävelimme Tiergarten-puiston kautta Siegessäule-muistomerkille (jälleen kerran upeita mosaiikkeja). Haimme laukut Hampton West -hotellista ja ajelimme bussilla lentokentälle, joka on melko surkea esitys Berliinin kaltaisen kaupungin päälentokentäksi. Sitä ei ole modernisoitu vuoden 2006 jälkeen, koska uuden Brandenburger Willy Brandt -lentokentän oli määrä valmistua 2011. Ehkä jo ensi vuonna? Uusi lentokenttä on kuitenkin todennäköisesti jo avautuessaan liian pieni ja ajastaan jäljessä. Ajoimme paljon sekä S-Bahn-junilla että U-Bahn-maanalaisella (molempien asemat maan alla olivat hyvin sokkeloisia) mutta jonkin verran myös busseilla.  Itä-Berliinissä liikennöivät ratikat jäivät kokeilematta.

Hyvä reissu! Harjoitimme jälleen äärettömän tehokasta turismia. Jopa niin, että hetkeksi olisi ollut kiva pysähtyä katukahvilaan ihmettelemään vilinää ympärillä. Berliinissä on paljon nähtävää. Historia on monella tapaa koko ajan läsnä ja hämmästyttävintä kyllä, mutta moderneissa rakennuksissa oikeastaan jopa korostuu historia. Kuten moni Berliiniä nähnyt tuttava sanoikin, itä on länttä mielenkiintoisempi. Historiaa tuli kerrattua ja ehkä jotain tarttui muistiinkin.

Seuraava matkahaave olisi käydä uudestaan Pietarissa. Miehen kanssa aiottiinkin, mutta matka lykkääntyi jonnekin määräämättömään tulevaisuuteen.

Kesäinen Tukholma

Blogi on jatkanut kesannollaoloaan sujuvasti joulukuusta asti vaikka muuta aioin. Kirjoitusvietti on vienyt muuhun suuntaan vuodenvaihteesta lähtien. Kevät suhahti ohi kiireeessä ja päättyi Esikoisen ylioppilasjuhlaan ja Kaksosten peruskoulun päättäjäisiin. Kesällä jännitettiin jatko-opintopaikkoja ja kaikille sellaiset löytyivätkin. Nyt Esikoinen toivoisi myös voivansa itsenäistyä asumaan omilleen. Perheen dynamiikka muuttuu nopeaan tahtiin. Olemme Miehen kanssa kohta vain kaksi vanhaa varista kaksin kotipesässä raakkumassa. Mies täytti kesällä pyöreitä ja minä seuraan pian perässä, aviossa olemme olleet 20 vuotta ja minulla odottaa kalenterissa merkintä "30 vuotta ylioppilaskirjoituksista -luokkakokous", töissä alkaa Neljännesvuosisata opettajana -juhlavuosi. Merkillepantavia aikoja siis.

Lämmin kevät päättyi lämpimään kesään. Hellepäiviä on kertynyt pitkäaikaisia keskiarvoja enemmän jo sekä touko-, kesä- että heinäkuussa. Alkukesä oli ennen Miehen loman alkua hyvin sosiaalinen. Sovin tapaamisia ystävien kanssa tiheään tahtiin. Se oli huomattavasti hauskempi tapa odotella Miestä lomalle kuin edellisen vuoden kodinraivausurakointi. Ei niissä kaapeissa paljon siivottavaa olisi ollutkaan, sillä hyvin vähän olemme hankkineet uutta rojua nurkkiimme. Juhannusaattoillan vietimme mukavasti ystävien siirtolapuutarhamökillä, olimme otettuja ja iloisia kutsusta.

Kesäkuun lopussa pääsin pienelle matkalle kaverin kanssa. Hyppäsimme Pirkkalasta lentokoneeseen ja lensimme Tukholmaan. Kamu on kokenut Tukholmankävijä ja erinomainen opas vaikkapa hyviin ruoka- ja kahvipaikkoihin. Muutoinkin matkailu sujui hyvässä hengessä; hyvin usein ajatukset tuntuivat käyvät samaan tahtiin ja hän sanoi usein ääneen sen, mitä olin juuri ajatellut ehdottaa.

Aamulento kulki ajallaan. Aloitimme päivän Vete-Katten -kahvilassa kanelipulla-aamupalalla ja kävelemällä Lady Hamilton -hotelliin vanhaan kaupunkiin. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa (joka muodostui päivän kuluessa sekä toiveista että äkkinäisistä innostuksen puuskista) oli Gamla Stan, Slussenin suuri työmaa-alueen ihmettely, Katarinahissen (joka oli suljettu), Riddarholmen, Stadshuset (opastettu kierros: Blå hallen, jossa pidetään Nobel-päivälliset, valtuustosali, Ovalen, Prinsens Galleri ja Gyllene salen), Fotografiska museet, Gröna Lund (ei tokikaan laitteisiin, vain alueella kuljeskelua) ja Prins Eugens Waldemarsudde (ihana puutarha, kukkia ja patsaita, sekä sisällä pohjoismaisen taiteen näyttely ja oi niin kauniita kukka-asetelmia)

Toisena matkapäivänä hyppäsimme vesibussiin, joka vei meidän Drottningholmin linnaan. Se on yksi Ruotsin Unescon maailmanperintökohteista. Katselimme ensin puutarhan ja puiston (hyvin hoidettu, mutta yllättävän kukaton) ja Kiinalaisen paviljongin (jonka edustalla oli uskomaton kokoelma pelargonilajikkeita) ja lopuksi itse linnan. Veneretken jälkeen ehdimme vielä hetkeksi takaisin Waldemarsuddeen, jonka katselu jäi meiltä edellisenä päivänä kesken sulkemisajan yllätettyä meidät.

Illalla tassuttelimme vielä pitkin poikin vanhaa kaupunkia.

Ennen kotiinlähtöä ehdimme vielä käydä katselemassa Riddarholmin kirkon. Se on kuninkaallisten hautakirkko, Ruotsin vanhin rakennus.

 Pakko oli tälläkin reissulla tunnustaa oma heikko historiantuntemus. Siitä siis miinusta. Plussaa erityisen hyvästä matkaseurasta ja rennon toimeliaasta matkaohjelmasta. Paljon ehdimme nähdä, myös minulle ennestään näkemättömiä paikkoja. Enpä toisaalta tunnekaan olevani kovin kokenut Tukholman tuntija, joten paljon jäi vielä nähtävää seuraavillekin kerroille.

Juhlaa, juhlaa (tai Arki maistuu taas makaronilaatikolta)

Rentoa menoa kissakahvilassa.

Pimeimmän sydäntalven juhlakausi alkaa vähitellen vierähtää lopuilleen. Se alkoi ystävien tapaamisella (Note to Self: pitääkin muistaa kirjoittaa tuosta ystäväasiasta myöhemmin lisää). Sanna kissakahvilassa, Jaana ja Heikki glögi-iltaa viettämässä tapasten ja sapasten merkeissä, Anne konsertissa ja kahvilla, Kirsi teatterissa, Mies stand up -keikalla ja elokuvissa, Tuuli lounaalla. Marras- ja joulukuu olivat siis ihania kohtaamisia täynnä vaikken kaikkia niitä onnistunutkaan tapaamaan, joita olisin toivonut näkeväni. Oli tietysti myös kummityttö Hannen synttärit Helsingissä, kolmet pikkujoulut, oman työpaikan nyyttärit koululla, entisen lähikollegaryhmän päivälliset ravintolassa ja miehen firman isot upeat juhlat 20-luvun hengessä, ja oman koulun itsenäisyyspäivän iltajuhlat. Oli Suomen sadas itsenäisyyspäivä ja yhtäkkiä yllättäen kulman takaa tupsahti joulu.

Takapihan lyhdyt.

Kalevankankaan hautausmaan kukkulalle oli joku rakentanut aattoiltana lumilyhdyn.

Joulupäivänä Pyhäjärven rannassa: aurinko paistoi ja rantavesi oli saanut kevyen jääkuoren.

Upein amaryllis ikinä, ystävältä lahjaksi saatu.

Joulu pääsi todellakin yllättämään. Töissä osui hyvin kiireinen hetki juuri joulunalusaikaan ja valmistelut jäivät aatonaattoon. Valoja olin toki jo joitakin kaivanut esille muutamaa hetkeä aiemmin, mutta lahjojen osto ja muu kodin joulun valmistelu jäi kiireen jalkoihin. Onneksi vuodet, tätä paljon raskaammat, ovat opettaneet, että oikeastaan joulu syntyy hyvin vähillä toimin. Lahjat tulivat ostetuiksi (vaikka harhauduinkin ostoskeskuksessa harhapoluille: ensin poikkesin hetken mielijohteesta kysymään kampaamoliikkeestä, ehtisivätkö leikata pitkän lettini lyhyempään kuosiin, ja heti sen jälkeen päivitin talvitakkini tyylikkämpään. Ruokakauppaan mennessäni kysyin nuorisolta mielipiteen pakollisista ruuista. Esikoinen halusi ehdottomasti graavilohta, Kaksoset olivat kinkun kannalla. Siispä ostoskärryyn kerättiin pikkuruinen pikkukinkku, hiukan graavikalaa, porkkana- ja perunalaatikko, uunilohi ja -juurekset, rosolli ja salaattiainekset, riisipuuroon ja luumukeittoon tarvittavat ainekset, siinä ne tärkeimmät maut. 

Joulu sujui leppoisasti, tapanina sännättiin matkaan kohti mummoloita, vaikka teinistö olisi kyllä mieluummin järjestänyt jo kaveriaikaa perjeajan sijaan. Menomatkalla Esikoinen, aatonaattona ajokortin saanut, ajoi. Keli oli kauhea, liukas ja loskainen. Etelä-Pohjanmaalle päästyä oli talvisempaa. Paluumatkalle osui myös vaaratilanne: ajelimme rauhalliseen tahtiin kolmen auton letkassa, me takimmaisena, kun yhtäkkiä etummaisen auton edestä vilahti valo ja penkassa pöllähti lumi. Seuraavana päivänä luimme netistä, että vastaantuleva auto oli suistunut tieltä, koska tanakassa humalassa ollut mies oli tarttunut kesken ajon vaimon kuljettaman ajoneuvon rattiin. Vain sekunteja myöhemmin he olisivat osuneet johonkin meistä kolmesta. Liikenteessä selviytyminen on joskus onnenkauppaa.

Joulun alla saimme mukavaa postia: kutsun saapua juhlistamaan ystävämme esikoiskirjaa. Enemmän kuin mielellämme tulemme, vastasimme minä ja Mies hetkeäkään epäröimättä. Vietimmekin koko juhlakauden mukavimman illan: hieno teos, jännittävä juhlapaikka Patosillalla Tammerkosken yllä, mukavia ihmisiä, iloisen leppoisa tunnelma, maukkaita herkkuja. Oli suuri ilo ja sydäntälämmittävä kunnia saada kuulua kutsuttujen joukkoon!  

Ai niin, se makaronilaatikko. Tänään oli ihan tavallinen arkilomapäivä. Lapset toivoivat ruuaksi aivan tavallista makaronilaatikkoa. Se ja ruisleipä maistuivat mainiolta.