Kesäisiä retkiä

Kesäkuu meni nopeasti. Aivan kuten heinäkuukin. Kesäkuu tuntui kuitenkin valuvan jollakin tapaa hidastetusti, sillä Prahan jälkeen aloitin pitkänsitkeän suursiivouksen ikkunanpesuineen. Väsytti ja tylsistytti. Välillä urakkaan tuli kuitenkin onneksi pieniä katkoksia.

Välillä katkokset tulivat vaikkapa leipomisen muodossa. Keksin uuden leivonnaisen: kaapissa on ollut tarpeeton pussillinen maissipolentaa. Käytin sitä fetamuffinien leipomiseen. Lopputulos oli oikein hyvä! Harmi vain, etten kirjoittanut reseptiä muistiin.

Koira on aina hyvä syy lähteä pienelle lähiretkelle. Eräänä aurinkoisena kesäkuun iltana lähdimme Miehen kanssa tutkimaan meille melko vieraaksi jäänyttä Lentävänniemeä ja Reuharinniemeä. Reuharinniemen kärjestä löysimme yllättäen muisnaismuistoalueen.

Kesäkuun lopussa lähdin Kuopuksen kanssa uintikisoihin Jyväskylään. Opiskelin ja asuin siellä 80- ja 90-lukujen taitteessa kuusi vuotta, joten kaupunki on tuttu, joskin erilaiseksi muuttunut. Olimme perillä jo aamusella, jätin uimarin hallille ja lähdin etsimään aamiaispaikkaa. Wilhelmiinan konditoriaa kehuttiin netissä ja ihan mukava kahvila se olikin. Aamupalan jälkeen tapasin opiskelukaverini ja seikkailimme ensin Toivolan pihalle ja sitten uimahallin kautta lounaalle Savelaan Le Qulkuriin. Se oli mainio lounaspaikka! Iltapäivän teehetken vietimme Lutakossa Teeleidin ihastuttavassa puutalohuoneistossa. Kävelimme satamassa ja vaihdoimme kuulumisia kunnes oli aika poimia uimari kyytiin ja ajella takaisin kotiin.

Jyväskylän yliopiston Philologica-rakennus.

Opiskelijaruokala Lozzi Philologican päädyssä.

Portti kampusalueelle.

Kauppakatu on kävely- ja pihakatu. Sitä piristävät hupaisat maalaukset, istutukset ja taideteokset.

Sataman sorsat päivälevolla.

Pihalla toisaalta kukki ja toisaalta ei: talvesta selvinneet perennat ja ruukkuihin istutetut kasvit kasvoivat asiaankuuluvalla tavalla, mutta takapihalla kukoistus oli vaimeampaa.

Juuri tältä tuntui siivousurakka monena päivänä. Ikkunat, lattiat, petivaatteet yms. tulivat kuitenkin lopultapestyksi. 

Hyvä ruoka on aina mukava juttu. Ruokalahjat ovat kivoja. Herkullisia rieskoja saimme ystäviltä mökkireissutuliaisina Keski-Suomesta ja pipareita Pojan kaverin äidiltä, joka oli pakastinta sulattaessaan löytänyt joululta jääneen piparitaikinan.

Mies aloitti lomansa heinäkuun alussa. Pyrähdimme päiväretkelle Mänttään Esikoinen mukanamme. Katselimme Göstan ja Joenniemen kartanon sekä Gustaf-museon näyttelyt.

Rippijuhlia on tänä kesänä riittänyt. Kahdet osuivat samalle viikonlopulle Etelä-Pohjanmaalle. Pakkasimme viikonloppukassit ja hoidimme samalla koko perheen vierailun Seinäjoen mummolassa. Juhlimme kaksi päivää ja kolmantena teimme Miehen äidin kanssa retken Kortesjärvelle, josta Miehen isä oli kotoisin ja jossa perikunnalla on yhä saunamökki. Kävimme evästelemässä saunamökillä ja sukuloimassa.

Saunamökin syttypapereiden avulla pääsimme pienelle aikamatkalle.

Miehen loman alkupuolella pistäydyimme myös Helsingissä tervehtimässä entisiä naapureita sekä heidän kanssaan Suomenlinnassa. Päivä oli ihanan aurinkoinen, saari entistäkin kauniimmin hoidettu ja seurakin oikein mukavaa. Kustaanmiekassa huomasimme ison matkustajalaivan lähestyvän kapeikkoa ja rynnistimme ehtiäksemme katsomaan sitä rantavalleille. On aina hämmästyttävää, kuinka sujuvasti isot risteilijät solahtavat läpi tuosta kapeikosta.

Kohti juhannusta ja sen ohi

Sunnuntaina 19.6. vietettiin luonnonkukkien päivää. Ja kuinka kaikki kukkikaan pelloilla ja pientareilla! Kävime iltalenkillä Maisa-koiran kanssa ja bongailimme kasveja. Ihmettelimme myös Ahlmanin ammattiopiston kyyttöjä, joista osa keskittyi häiriintymättä laiduntamiseensa, mutta muutamat tuijottelivat meitä samalla mitalla takaisin.

Koko juhannusviikon, kolmannen koulujen lomaviikon, tuskailin siivoamisen aloituksen kanssa. Eteinen, alakerran vessa ja keittiö - siis puolet alakerrasta - on siivottu. Onhan se alku sekin, mutta jo kolmantena päivänä päättämäni "vähintään huone päivässä" -periaate alkoi lipsua. Keskiviikkona tuli onneksi pakollinen katkos, kun lähdin hakemaan Esikoista lentokentältä. Lähdin matkaan jo aamulla, poikkesin Tuusulaan ja siellä ensin lounaalle Gustavelundiin, sitten Aleksis Kiven kuolinmökkiin ja Erkkolaan sekä kahville Lottamuseoon. Pyörähdin Hyrylässä katselemassa, kuinka paljon keskusta on muuttunut meidän siellä asumisemme jälkeen.

Pionit Lottamuseon pihalla.

Maisa-koira täytti 21.6. jo 4 vuotta. Teimme juhlan kunniaksi retken Härmälänsaareen. Emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Koko Härmälä on muuttunut tavattoman paljon siellä asumisemme jälkeen. Alueelle on tullut valtavan paljon kerrostaloja. Osa alueesta oli kerrostaloalueeksi jopa mukavan näköistä: vihreyttä oli jätetty talojen väliin mukavasti.

Juhannusaattona meidän oli tarkoitus lähteä Helsinkiin koko perheen voimin. Mies oli varannut hotellihuoneet ja urbaanin keskikesän juhlan ohjelma oli suunniteltu. Esikoinen kuitenkin heräsi aattoaamuna kuumeisena ja Kaksosten suureksi pettymykseksi matka peruttiin. Aatto ja juhannuspäivä kuluivat heillä kaupunkiin jääneiden ystävien seurassa, illalla grillattiin pitkän kaavan mukaan. Ehdin aattona myllertää perennapenkit, nostaa ylös talven tuhoilta säästyneet perennat ja istuttaa kuolleiden tilalle uusia. Haasteen muodosti perennapenkissä oleva kimalaispesä. Ilmeisesti, toivottavasti, en tuhonnut  sitä. Nyt on kasvimaalla palstalla kaikenlaista kasvamassa, pensasaidat leikattu ja kukkapenkit vähää vaille kitketty. Ensi viikolla on oltava viimeinkin niiden ikkunoiden vuoro. Tekosyyt työn lykkäämiselle uhkaavat nimittäin käydä jo hyvin vähiin.

Ehdimme Miehen kanssa myös käydä juhannusaattona aivan nopsakkaasti tervehtimässä ystäviä, jotka ovat ostaneet puutarhamökin läheiseltä siirtolapuutarha-alueelta. Soma punainen pieni tupa, joka on erityisesti sisältä oikein kodikas jo nyt kalustamattomanakin, eikä ulkokuorikaan kaipaa kuin sipauksen maalia. Puutarhasta ja kasvihuoneesta löytyi lukematon määrä sekä hyöty- että koristekasveja, selvästi huolella valittuja ja vaalittuja. Olen iloinen, kun huomaan, että omat haaveeni ovat myös muiden haaveita, ja ihailen muiden rohkeutta myöskin toteuttaa unelmiaan.  

 

Ilonaihe pikku pihallani on jokunen vuosi sitten lahjaksi saatu pioni Punaisen lammen kultakala, joka kukkii nyt ensimmäistä kertaa ihan oikesti. Kaunis!

Etsintäkuulutus: touhukkaan rento lomafiilis

Maisa nauttii lempeän aurinkoisista päivistä.

Jo kesäloman ensimmäisellä viikolla törmäsin tunteeseen, että montaa pitäisi saada aikaiseksi. Kuinka nopeasti päivät valuvatkaan ohi eikä niistä jää mitään, edes muistijälkeä, jäljelle. Aloitin siivoilun hetimiten Prahasta palattuani. Tai ainakin yritin alkaa. Aamupäivät kuluivat pitkälle kahvikupin ja Aamulehden parissa, päivällä oli kauppareissua ynnä muuta. Mitään siivouksen suuntaistakaan en saanut aikaiseksi. Kasvimaa tuli kuitenkin kitketyksi. Perunanvarret olivat jo nousseet pintaan.

Viikonloppuna tulin houkutelluksi mukaan Annikin runofestareille. Hieno tapahtuma. Kuuntelimme kirjailija Katja Ketun haastattelua, seurasimme runoilija Jussi Pelkosen runonperformanssia Mikko Sarvanteen ison jazzkokoonpanon Hip Companyn säestyksellä, kuuntelimme japanilaisen Yumi Fuzukin runoja kirjailijan itsensä tulkitsemana sekä amerikkalaisen Pulizer-palkitun Gregory Pardlon esitystä, jossa hän sekä lausui runojaan että kertoi niiden taustoista Hot Heros -yhtyeen säestämänä. Ystävättäreni sai metsästettyä sekä Katja Ketun että Yumi Fuzukin omistuskirjoitukset ostamiinsa kirjoihin. 

Viikonloppuna lähdimme käymään Alajärvellä Esikoisen kanssa. Hänen kummitätinsä, hyvä ystäväni, kunnostaa siellä kesämökkiä ja arvelimme voivamme olla siellä vähän avuksi. Ehkä ihan vähän olimmekin. Kuulumisten vaihto oli kuitenkin ehkä työntekoa tärkeämpää. Saimme siivottua lattianhiontapölyä mökistä, pyyhimme huonekalut ja kannoimme ne sisälle, tuumailimme ja suunnittelimme. Ihana mökki kivassa paikassa. Seuraavana päivänä kävimme taimistolla ja istutimme kesäkukkia.

Pablo-koiran malli rentoutumiselle.

Parasta kesässä ovat kukat ja rauhalliset aamut. Olen hitaasti käynnistyvä yökyöpeli ja lomalla, lyhyelläkin, vuorokausirytmi lähtee kääntyään väärille urille. Olisi hienoa olla aamunvirkku, vieläpä tehokas ja aikaansaapa sellainen, mutta sattumoisin olen aivan toisenmoista sorttia. Haaveilevainen, jahkaileva ja pitkään suunnitteleva paremmin kuin toimelias ja työhön tarttuva. Aamuisin voin vaivatta istua kaksikin tuntia lukien lehteä ja hörppien laiskana kahvia, tuskaillen tosin samalla hiljaa mielen perukoilla ajan kulua ja aikaansaamattomuuttani. Montaakaan terassiaamupalaa en ole vielä ehtinyt nautiskella. Omista raparpereista paistettu piirakka on kuitenkin jo maisteltu aamukahvin kera, siis siellä terassilla auringonpaisteella höystettynä tietenkin.