Split, Kroatia

Juhannuksen jälkeisellä viikolla lähdimme miehen ja Kaksosten kanssa Splitiin Kroatiaan. Esikoinen jäi kesätöihin sekä talon- ja koiranvahdiksi Tampereelle. Matka oli viikon mittainen, keskiviikosta keskiviikkoon, ja sää perillä hurjan helteinen. Majoituimme Villa Brankoon, joka sijaitsee vähän reilun kilometrin päässä Splitin historiallisesta keskustasta ja aivan Marjan-luonnonpuiston porteilla. Lähin uimapaikka löytyi n. 500 metrin päästä ja hienoon Bene-rantaan Marjanin niemeen oli n. kahden kilometrin matka. Emäntämme Anka Bekavac kertoi asuvansa talossaan Splitissä vain kesät. Talvisin hän asuu Saksassa ja saksaa hän käyttikin mieluummin kuin heikkoa englantiaan. Ihana ystävällinen rouva! Harmi, että meidän saksantaitomme oli hiukan ruosteessa.

Villa Branko, mukava ja siisti majapaikkamme aivan Marjan-puiston porteilla.

Ensimmäinen tehtävä majoittauduttuamme oli löytää ruokakauppa ja uimapaikka. Nuoriso oli kai odottanut eniten juuri rantaelämää. Lähdimme siis koluamaan rantoja. Emme jääneet lähimpään, purjehdusseuran rantaan, vaan jatkoimme paahtavassa helteessä eteenpäin ja löysimme melko kansoitetun uimapaikan vähän kauempaa. Illalla  kävelimme vielä keskustaan Riva-rantakadulle ihailemaan auringonlaskua. Kävelimme takaisin majapaikkaamme Marjan-kukkulan rinteillä sijaitsevan vanhan sokkeloisen Veli Varoš -kaupunginosan kautta.

Kissoja oli kaikkialla. Ne tulivat esille piiloistaan iltapäivisin ja pimeän aikaan niitä näkyi joka puolella.

Toiseksi lähimmän uimapaikan, pikkukivisen luonnonrannan, näkymät. 

Toisena matkapäivänämme torstaina, päätimme valloittaa historiallisen keskustan. Tutkimme aukioita ja kapeita kujia ja näimme paljon alueelle tyypillisia vanhoja vaaleita kivitaloja. Kävimme koskettamassa Grgur Ninskin varvasta ja etenimme siitä Kultaisen portin kautta Diocletianuksen palatsialueelle, jonka muurien sisäpuolella sijaitsevat mm. Peristyle-aukio, tuomiokirkko Katedrala Sv. Dujma, ja hyvin vaatimaton Jupiterin temppeli sekä matkamuistomyymälöiden täyttämä temppelin kellarikerros. Poikkesimme myös palatsialuuen lähellä sijaitsevaan modernin taiteen museoon. Illalla kävelimme vielä uimaan Bene-rantaan.

Kansallisteatteri

Kolmantena päivänä eli perjantaina hyppäsimme bussiin ja ajoimme parin tunnin matkan ihmettelemään Krka-luonnonpuiston vesiputouksia. Bussimatkan jälkeen ostimme liput pieneen vesibussiin, jolla pääsimme neljän kilometrin päähän Skradinski Buk- putousten alueelle. Söimme lounaan, kiersimme putousalueen ympäri vievät pitkospuut ja päästimme nuorison uimaan. Alue on runsaasta turistimäärästä huolimatta kaunis. N. 800 metriä pitkä putous laskeutuu yhteensä 46 metriä. 

 
Neljäs päivä, lauantai, oli nuorisolaisten shoppailupäivä. Ajoimme bussilla Mall of Splitiin, nelikerroksiseen ostoskeskukseen muutaman kilometrin päähän Splitin historiallisesta keskustasta.

Viides päivä toi tullessaan jälleen laivamatkan, tällä kertaa merelle ja Hvarin saarella. Sunnuntai kului kaunista pikkukaupunkia katsellessa, rantaelämää viettäessä ja illalla kukkulan linnoitukselle kiivetessä. Koko reissun ehkä ihanin päivä!

 

Kuudeskin päivä oli retkipäivä, vaikka nuoriso alkoi jo kyllästyä vanhoihin kivirakennuksiin ja kapeisiin kujiin. Maanantai-aamuna ajoimme hirvittävän hikisen matkan aivan kamalalla paikallisbussin rämällä Trogiriin, jossa oli - odotusten mukaisesti - vanhoja rakennuksia, kirkko, aukioita, kapeita kujia ja rantakatu. Lisäksi löytyi linnoitus. Takaisin palasimme paatilla.

Oleanterit Trogirin rantapuistossa.

Tiistaina, seitsemäntenä matkapäivänä, Mies ja nuoriso suuntasivat Bene-rantaan ja minä vielä kerran palatsille. Etsiskelin myös turistioppaassa mainittuja kala- ja vihennestoreja, mutta joko olin liian myöhään liikkeellä tai sitten ne olivat aika vaatimattomat. Illannsuussa, päivän hiukan viilennyttyä, lähdimme vielä kiipeämään Marjan-kukkulalle. Illalla oli aika pakata ja aamulla jättää hyvästit aurinkoiselle Splitille, emännällemme Ankalle ja Villa Brankolle.

Tuliaisina oli mm. kahvia. Ostin kahvipaketit heti ensimmäisellä kauppareissulla, mutta koko matkan aikana en löytänyt kaupoista suodatinpusseja asunnon kahvinkeittimeen. Hätäapukeinona aamuihin oli pikakahvijauhe. Kotona testattu suodatinkahvi oli aika hyvää tummapaahtoista, mutta espresso on yhä testaamatta. Täytyykin kaivaa käyttämättömänä pölyttynyt mutteripannu kätköistään.