Blogin aloittaminen on ollut mielessäni jo vuoden ajan. Vuosi sitten keväällä perustin blogin ystäväjoukon tapaamisen suunnittelua varten ja siitä ajatus jäi itämään. Sopivaa nimeä ja teemaa olen pyöritellyt mielessäni välillä enemmän, välillä vähemmän aktiivisesti. Mitä kauemman aikaa kuluu, sitä suuremmaksi kynnys kasvaa. Tässäpä tämä nyt kuitenkin on - yllättäen hetken mielijohteesta pystyyn polkaistuna. Yksi etappi on tällä kirjallisella matkalla saavutettu.
Lapsiperheessä arki on siinä määrin hektistä, että mahdollisuus pohtimiseen ja kypsyttelyyn tuntuu suorastaan ylellisyydeltä. Arkipäivän tilanteet vaativat nopeita päätöksiä ja suunnanmuutoksia ja viimetinka tulee vastaan asiassa kuin asiassa aina liian nopeasti. (Tosin jos sitä viimetinkaa ei olisi, tuskin monikaan tehtävä tulisi valmiiksi.) Tehtävät työt ja toimitettavat asiat kasautuvat ja vaativat priorisointia niin töissä kuin kotonakin - kaikkea ei ehdi kuitenkaan - ja haave viikonlopusta ilman loputonta aivan välttämättömien tehtävien listaa karkaa aina seuraavan mutkan taakse. Välillä pitäisi kuitenkin muistaa pysähtyä kuulostelemaan itseään ja ympäristöään.
Juuri nytkin työt odottavat edessäni pöydällä ja ajatukset karkaavat tekeillä olevasta tekstistä. Pahinta työkiirettä kestää tänä keväänä onneksi enää puolitoista viikkoa. Kolmen viikon kuluttua olen jo vähintäänkin toinen jalka kesälaitumella. Onkohan sitten enemmän aikaa antaa ajatusten kulkea vapaammin? Sinne saakka edetään päivä kerrallaan yrittäen olla läsnä hetkessä. Huominen pitäköön huolen itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti