Tulikellukka nousi tänä kesäänä perennapenkistä voimakkaampana kuin koskaan. Niin nousi sieltä monta muutakin. Kotikutoinen konsti myyriä vastaa tuntui tehoavat - tai ne vain löysivät mehevämpiä kukkamaita syötäväkseen. Joka tapauksessa kukkamaan pippuroinnista tullee jokakeväinen varotoimi myyrien varalle.
Sipulikukat saivat kasvaa myyriltä rauhassa ensimmäistä kertaa. Niitä nousikin maasta enemmän kuin osasin odottaa. Suurinta osaa niista en muista edes sipuleina maahan kätkeneeni.
Jonakin aiempana vuonna lahjaksi saatu perunanarsissi ilahdutti tanä keväänä upeina kukintoina.
Ystävältä kauan sitten jo edellisen kodin pihaa koristamaan saatu esikon jakotaimi kukki hehkeissä väreissä. Viimeinkin se on - monen siirron jälkeen - paikassa, jossa se viihtyy.
Arovuokot ja nupullaan oleva juhannuspioni. Kaikki pionit ovat kehittyneet lupaavasti. Vuokkopioni kukkinee tänä kesänä ensimmäistä kertaa.
Sammalleimu kukkii tiheänä mättäänä.
Kotipihlajan juurella kasvavat ahomansikat.
Ruukkuihin laitoin kevään ensimmäiset orvokit.
Hallan vaaran väistyttyä ruukkuihin pääsivät myös daaliat ja pelargonit. Pelargonit viehättävät minua tänä kesänä aivan erityisen paljon.
Vuosi sitten istutettu lumikärhö kukki myöhäiseen syksyyn aivan hurjana valkoisena ryöppynä. Nyt se vaikuttaa täysin kuolleelta säleikössä, mutta juurelta nousee lupaavasti uutta elämää. Alla lumikärhön kukinto viime lokakuulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti