Helsingin Sanomista 2.7.2012, katkelmia artikkelista
Keski-iän kriisi – onko sellaista?
"Keski-iän kriisin teki psykologian piirissä tunnetuksi amerikkalaistutkija Daniel Levinson 1970-luvulla. Hänen tutkimuksensa on kuitenkin kyseenalaistettu, kertoo Jyväskylän yliopistossa oleva akatemiatutkija Katja Kokko. Kokon mielestä on mahdollista, että keski-iän kriisissä onkin kyse populaarikulttuurin ylläpitämästä myytistä.
Kokko on varajohtajana professori Lea Pulkkisen vuonna 1968 käynnistämässä pitkittäistutkimuksessa Lapsesta aikuiseksi, jossa on seurattu vuosikymmenien ajan satojen suomalaisten elämää. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 50 vuoden iässä suomalaisista 40 prosenttia kertoi kokeneensa keski-iän kriisiä. Mutta kriisiä kokeneista naisista 73 prosenttia ja miehistä 56 prosenttia oli kokenut kriisejä aiemminkin. "Jotkut ovat taipuvaisempia negatiivisuuteen tai alakuloisuuteen, ja joillakin elämäntilanteet ovat sellaisia, että niistä aiheutuu kriisiä", Kokko tulkitsee. Tutkimuksessa yli 90 prosenttia 50-vuotiaista piti elämäänsä vähintäänkin tarkoituksellisena.
Kansainvälisissä onnellisuustutkimuksissa on huomattu, että kaikkialla maailmassa ihmiset alkavat 45 vuoden iästä lähtien olla joka vuosi aiempaa onnellisempia. Elämänsä loppuun asti, ellei suuri sairaus kohtaa. Maaliskuussa ilmestyneessä New Scientist -tiedelehdessä Cambridgen yliopiston professori David Bainbridge todisteli, kuinka keski-ikä on suurta kukoistuksen ja kehityksen aikaa, vieläpä ensiarvoisen tärkeää ihmislajin säilymiselle.
Ihmisaivot ovat priimakunnossa 40–60-vuotiaana, jota pidetään keski-iän määritelmänä. Ei olla enää nuoria, mutta ei vielä vanhojakaan. Keski-iässä ihmiset kantavat huolta lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja välittävät kulttuurin viisautta jälkipolville, mikä on Bainbridgen mielestä evoluutiota ihmeellisimmillään. Keski-ikäiset johtavat politiikkaa, talouselämää, asevoimia, mediaa ja maailmaa.
Yksi tapa ajatella keski-ikää on se, että kyse on suhteellisen pitkästä jaksosta, johon lähes takuuvarmasti osuu vastoinkäymisiä: vanhemmat kuolevat, lapset jättävät kodin, terveys rapistuu ja työuran mielekkyyttä koetellaan, jos töitä edes on. Näin ollen itse ikä ei aiheuta kriisiä. Keski-iän kriisin sijaan onkin kriisejä keski-iässä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti