Vuotta 2014 on takana nyt lähes kolme päivää. Joululoma alkaa olla loppusuoralla. Harvoin on mikään loma ollut niin umpitylsä kuin tänä vuonna: ennen lomaa haaveilin jos jonkinlaisista reissuista, etsiskelin halpoja lentoja ihan minne tahansa löytämättä kuitenkaan mitään kyllin halpaa, ja veistelin ilottomia puujalkavitsejä siitä, että ainoiksi matkoiksi jäävät varmaan päivämatkat lasten mummoloihin. Ja niinhän siinä kävi. Loman pelasti ainoastaan ystävättären vierailu uudenvuoden taitteessa. Lapset viettävät päivänsä ystävillään ja omissa puuhissaan, harrastusoravanpyörä pyörii ja minun tehtäväni on toimia vain ruoka- ja kuljetuspalveluinfrastruktuurina. Sosiaalinen kuolema lamaannuttaa. Päivät ovat harmaita ja puuduttavia. Mieliala ei ole kovinkaan korkealla.
Jotakin positiivistakin päivässä pilkahti. Tänään ei satanut vettä. Sain tehtyä kotitöitä henkisestä lamaannuksesta huolimatta. Lasten iloiset touhut ilahduttavat aina. Jumppaanlähtöaie kaatui muun perheen aikatauluihin, mutta sain viimeinkin pakotettua itseni koiranulkoilutusta reippaammalle lenkille. Se kieltämättä piristi vaikka inhoan hölkkäämistä. Yksin. Pimeässä. Ja miehen ihanat yllätyskukat! Voi kuinka ne olivat suloiset ja sydäntä lämmittävät!
Kunhan yläkerta hiljenee, otan lasillisen hyvää kuohuviiniä, joka jäi uuden vuoden yönä avaamatta. Uudelle kunnollisemmalle elämälle ja sadannelle postaukselle. Kyllä tämä tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti