Yhtäkkiä olikin talvi

Valotonta ja sateista syksyä on jatkunut ja jatkunut loputtomasti. Joulu toi iloa ja valoa pimeään, mutta loppiaisena kuusi riisuttiin ja vietiin pois. Tammikuun 9. päivänä huomasin kevätsipulien kasvattaneen versojen kärkiä. Mitenköhän niiden käy sitten, kun talvi viimein tulee?

Talvi tuli viikko sitten. Se alkoi räntäsateella ja navakan jäisellä tuulella ja muuttui kevyeksi pakkaslumeksi ja kirpeäksi kuulakkuudeksi. Lunta on vain aivan ohuesti, mutta se valaisee. Puut on kuorrutettu valkeiksi, taivas on päivisin kylmän sininen ja kalpea talviaurinko kirkastaa maiseman.

Eilinen oli talven kauneutta: aamulla ajoin kohti huikean suurta täysikuuta, joka valaisi allaan leijuneen pilvenreunan kuin taianomaiseksi tunturinlaeksi. Aamupäivällä halo sateenkaarena auringon ympärillä. Päivällä kalpea talviaurinko valolammikoina lumella. Iltapäivällä viipyilevä sininen hetki tummui tähtien pilkuttamaksi taivaankannen pimeydeksi. 

Vitamiineja on haettava etelän hedelmistä. Maistelimme lasten kanssa grenadilloja. Hurmaava hedelmä, joskaan hedelmälihan ulkonäkö ja suutuntuma ei miellyttänyt kaikkia maistelijoita.

Pieni koiraystäväni nauttii talvisäistä pitkän kurakauden jälkeen. Pakkanenkaan ei haittaa, kunhan pysähdykset eivät ole liian pitkiä.